Täyttömäellä

Tähän blogiin on tarkoitus kirjoitella minun ja ennen kaikkea Miskan kuulumisia. Alkakoon se tämän päivän tapahtumista.

Miten totuttaa toisiinsa itse arvokkuus ja itse riehakkuus?
Viemällä ne täyttömäelle ja laskemalla irti, oli minun ja isosiskon vastaus -ja hyvinhän se toimi. Eilen meno oli vielä vähän hermostunutta, mutta tänään Muusa ja Miska tulivat suorastaan toimeen keskenään. Ei siihen loppujen lopuksi ihmeitä tarvittu: riittää kun on lääniä, aikaa, iloista mieltä ja muutama tarkkaavainen silmäpari. Muusa on myöskin saanut edellisen yrityksen jälkeen lisää ikää ja oppinut paljon lajitovereistaan, että sekin saattoi vaikuttaa asiaan. Nyt se jo hoksaa, mitä Miskan (ja Lotan) ärähdykset tarkoittavat ja osaa antaa Miskalle tilaa. Miska taas tuli siihen tulokseen, että Muusa on liian pieni ja mitätön äristäväksi. Oikeastaan koirat olivat aika hupaisa parivaljakko -toinen lipuu arvokkaasti eteenpäin, kun toinen säntäilee sinne tänne ja tervehtii maailmaasyleilevästi jokaisen vastaantulijan aina voikukasta kaksijalkaiseen.

Uusia haasteitakin ilmeni: kun yritti käskyttää toista koiraa, molemmat olivat innokkaina paikalla sähläämässä. Sillä, huutaako "Muusa" vai "Miska", ei tuntunut olevan mitään merkitystä. No, eipähän tarvitse huudella kumpaakin erikseen luokse tiukan paikan tullen.

Loppujen lopuksi olen toiveikas tulevan mökkikesän suhteen: eiköhän nuo kaksi vielä samaan mökkiin mahdu. ;)