Kävimme tänään lekurilla ja saimme ripuliin sen perinteisen tylosiini+pahoinvointilääke kuurin. Korvat tutkittiin, otettiin näytteitä, laboroitiin ja putsattiin ja tässä tulos: lievä tulehdus toisen korvan suulla, troppia (salvaa) siihen. Bakteeri+hiivataso normaali. Kuulon rajuun heikkenemiseen ell ei osannut sanoa mitään, totesi vain, että mikään ei viittaa sisäkorvassa olevan tulehdusta tms. Laittoi siis kuulovamman vanhenemisen piikkiin ja epäili, että kuulon huonontuminen on oikeasti alkanut aikoja sitten, emme vain ole huomanneet sitä. Muuta ei selviä ilman erillisiä kuulotutkimuksia, joita ell ei ilmeisesti pitänyt tarpeellisina.
Oli vanhenemista tai ei, jos kuulo huononee samaa vauhtia kuin viimeisen kuukauden-parin aikana, Miska on kuuro ennen kesää. Mistään ei tietenkään voi tietää, tapahtuuko niin vai jämähtääkö kuulo tähän asteeseen. Paremmaksi se ei ainakaan enää tule. Olen ihan puulla päähän lyöty: mitä hittoa tässä nyt sitten pitäisi tehdä.
Miten huonokuuuloisen ja huononäköisen, nivelrikkoisen ja mahaongelmaisen koiran kanssa oikein eletään? Miten sitä voi käskyttää tai pitää vapaana? Pitäisikö mennä lisätutkimuksiin tai toiselle eläinlääkärille?
Niin ja vielä pisteenä iin päälle: silmäluomessa huomattiin patti, joka pitää todennäköisesti poistaa ennemmin tai myöhemmin, ettei ärsytä silmää.
tiistai 26. helmikuuta 2008
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
Juuri kun kaikki oli taas niin hyvin...
...niin Miskan maha meni sekaisin, tällä kertaa ihan kunnolla. Tänään on paska lentänyt, oksentanutkin tuo poloinen on. Oltiin mökillä pari viimepäivää, en tiedä mistä tämä nyt taas tuli. Viime viikkoina on pientä vatsan löysyyttä/ripulia ollut muutaman kerran, mutta vetelää on tullut silloin tasan yhden kasan verran ja se siitä, ei mitään tähän verrattavaa. Iltaa kohden meno on Attapektilla ja paastolla rauhoittunut, ehkä se taas tästä. Miska itse on niin reipas, vaikka olo onkin silmin nähden kurja!
Eikä tässä ikävä kyllä kaikki. Meillä on myös korvaongelmia. Miska on jo pidempään (muutaman viikon) rapsutellut oikeaa korvaa (ja vain sitä)ja saanut ohimon yläpuolelle pienen haavankin aikaan. Haava on tosin betadinella parantunut -ja auennut raapimisesta uudestaan. Mystistä tässä on se, että korvassa itsessään ei näytä olevan mitään vikaa (ja siksi en ole vienyt koiraa eläinlääkäriin), ei töhnää, ei hajua - mutta Miska ei ilmeisesti kuule kunnolla. Se selvisi nyt sitten mökillä suhteellisen varmasti.
Aikaisemminkin olemme vain luulleet, että sillä on kevättä rinnassa, huono motivaatio tms. ja siksi käskyt kaikuvat kuuroille korville. Mutta nyt erinäisten pillitestien ja käytännön vaaratilanteiden jälkeen on todettava, että kyse ei ole uppiniskaisuudesta vaan korkeintaan reilussa kuukaudessa radikaalisti huonontuneesta kuulosta. Miska ei kuule, kun auto ajaa pihaan tai joku tulee kotiin, ei luoketulokäskyä kauempaa eikä reagoi puheäänellä sanottuihin käskyihin, jos niihin ei liity mitään eleitä. Ja ennen kuin kukaan ehtii kauhistella, miksi eläinlääkäriin ei ole menty jo aikapäiviä sitten, todettakoon, että kuulemisen testaaminen ei ole kauhean helppoa, saati huonokuuloisuuden spontaani huomaaminen. Koira kun lukee eleitä aika etevästi.
Mutta nyt sitten mennään lekurille näyttämään korvia ja selvittämään tätä hämmentävää tapausta. Voi kai olla, että kuulo heikkenee vanhemmiten, mutta ei kai se noin nopeasti voi tapahtua? Ja entä se rapsuttelu?
Mitä minuun tulee, niin yllätys yllätys: ahdistaa ja pelottaa vaihteeksi. Miksi en vienyt Miskaa lääkäriin heti, kun se rupesi rapsuttelemaan? Mitä jos se kuuroutuu?
Joskus tuntuu, että minusta ei ehkä sittenkään ole koiranomistajaksi; että olen liian herkkä tai lapsi tai jotain; että Miskassa on vain liian paljon. Silloin toivon, että olisin vähän vanhempi, vähän viisaampi, vähän vahvempi... ja pystyisin pitämään Miskasta vähän paremmin huolta.
Eikä tässä ikävä kyllä kaikki. Meillä on myös korvaongelmia. Miska on jo pidempään (muutaman viikon) rapsutellut oikeaa korvaa (ja vain sitä)ja saanut ohimon yläpuolelle pienen haavankin aikaan. Haava on tosin betadinella parantunut -ja auennut raapimisesta uudestaan. Mystistä tässä on se, että korvassa itsessään ei näytä olevan mitään vikaa (ja siksi en ole vienyt koiraa eläinlääkäriin), ei töhnää, ei hajua - mutta Miska ei ilmeisesti kuule kunnolla. Se selvisi nyt sitten mökillä suhteellisen varmasti.
Aikaisemminkin olemme vain luulleet, että sillä on kevättä rinnassa, huono motivaatio tms. ja siksi käskyt kaikuvat kuuroille korville. Mutta nyt erinäisten pillitestien ja käytännön vaaratilanteiden jälkeen on todettava, että kyse ei ole uppiniskaisuudesta vaan korkeintaan reilussa kuukaudessa radikaalisti huonontuneesta kuulosta. Miska ei kuule, kun auto ajaa pihaan tai joku tulee kotiin, ei luoketulokäskyä kauempaa eikä reagoi puheäänellä sanottuihin käskyihin, jos niihin ei liity mitään eleitä. Ja ennen kuin kukaan ehtii kauhistella, miksi eläinlääkäriin ei ole menty jo aikapäiviä sitten, todettakoon, että kuulemisen testaaminen ei ole kauhean helppoa, saati huonokuuloisuuden spontaani huomaaminen. Koira kun lukee eleitä aika etevästi.
Mutta nyt sitten mennään lekurille näyttämään korvia ja selvittämään tätä hämmentävää tapausta. Voi kai olla, että kuulo heikkenee vanhemmiten, mutta ei kai se noin nopeasti voi tapahtua? Ja entä se rapsuttelu?
Mitä minuun tulee, niin yllätys yllätys: ahdistaa ja pelottaa vaihteeksi. Miksi en vienyt Miskaa lääkäriin heti, kun se rupesi rapsuttelemaan? Mitä jos se kuuroutuu?
Joskus tuntuu, että minusta ei ehkä sittenkään ole koiranomistajaksi; että olen liian herkkä tai lapsi tai jotain; että Miskassa on vain liian paljon. Silloin toivon, että olisin vähän vanhempi, vähän viisaampi, vähän vahvempi... ja pystyisin pitämään Miskasta vähän paremmin huolta.
torstai 21. helmikuuta 2008
Akvaariokuvia
Tässä nyt siis uusi akvaario, 100 litarinen mustaneonien tuleva koti. Vesi on vielä bakteereista sameaa, kasvit vasta siirretty ja kypsyminen kesken, mutta kyllä siitä jo hiukan osviittaa saa. Kasvit ovat kaikki samoilta seuduilta (Etelä-Amerikka, Brasilia) kuin tulevat kalatkin eli jonkin sortin biotooppi on kai kysessä. Lisää kuvia luvassa myöhemmin (koittakaa kestää).
18o litrainen, kalat näkyvät epämääräisinä läiskinä, jos ovat näkyäkseen.
Tässä vielä Skrubu aamulekottelullaan (lamppu on normaalisti päällä, laitoin sen pois kuvan oton ajaksi)
18o litrainen, kalat näkyvät epämääräisinä läiskinä, jos ovat näkyäkseen.
Tässä vielä Skrubu aamulekottelullaan (lamppu on normaalisti päällä, laitoin sen pois kuvan oton ajaksi)
maanantai 18. helmikuuta 2008
Kursseja
Maastis haastoi minut kurssien keksintään. No, täältä pesee. Minä puolestani heitän haasteella Annaa.
Kurssiojelma keväälle 2008:
1. Ylösnousemuskurssi
-Kuinka päästä aamulla ylös sängystä, kun jokainen lihaksesi ja hermosolusi sitä pientä, isällisellä äänellä nalkuttavaa lukuunottamatta, on täysin toimintakyvytön?
Kurssilla harjoitellaan erilaisia itsepiiskausmenetelmiä, rakennetaan sägystä pystyynnostavia, herätyskellon kanssa rytmitettyjä laitteita, kokeillaan vaihtoehtoisia herätyshoitoja kylmästä vedestä kukkatippojen kautta kofeiiniruiskeisiin sekä harjoitellaan vakuuttavia selityksiä toistuvaan tunneilta myöhästelyyn.
2. Suunnitelmallista koirankoulutusta -kurssi
Otitko naksuttimen käteesi vailla tarkkaa käsitystä siitä, mitä välikriteereitä "treenaamasi" nouto itseaisassa pitää sisällään? Muutitko mieltäsi liikkeen lopullisesta ulkoasusta kesken harjoittelun? Unohditko pohtia, montako toistoa sisällytät jaksoon ja montako jaksoa tuokioon? Entäpä perusasiat, mitä, missä, miten ja miksi? Tuliko taas vain sähellettyä innostuksen puuskassa vailla järjen hiventä?
Kurssilla paneudutaan koulutuksen maltilliseen suunnitteluun, ylöskirjaamiseen ja loppuunasti ajatteluun. Pohditaan miten säännöllisestä epäsäännöllisyydestä päästään järjestelmälliseen ja harkittuun koirankoulutukseen. Ja mikä ihmeellisintä: saadaan tuloksia aikaan!
3. Koulutus on mekaaninen taito -kurssi
Putoilevatko namit kädestä? Etkö pysty samanaikaisesti hallitsemaan koiraa, nameja, kosketusalustaa, naksua ja itseäsi? Eikö ajoitus osu kohdalle sitten millään? Oletko aina koiraasi jäljessä? Paloiko pinna? Saatko alituisesti koulutusohjaajalta kommentteja epämäärisestä steppaamisesta, kääntyilystä, vingurtamisesta, viuhtomisesta tahi muusta pakkoliikkeenomaisesta kehonhallinnan puuttumisesta?
Kurssilla harjoitellaan koirankoulutusta monipuolisesti ryhmissä -ilman koiraa. Kehitetään ohjaajan motorisia taitoja erilaisen liikunnan keinoin sekä videoidaan jokaisen osallistujan käytännön treenausta Hirvittävän Totuuden läväyttämiseksi silmien eteen. Erilaisia kehon- ja mielentilan hallintaan liittyviä harjoituksia on myös luvassa runsain mitoin.
4. Irti suklaasta -kurssi
Hujahtiko Fatserin sininen ohimennen naamariin? Söitkö joulukalenterin jokaisen luukun tyhjäksi jo kuun toisena päivänä? Metsästitkö lempisuklaatasi taas kolmestakymmenestä eri kaupasta?
Tumma-, vaalea-, maito-, pähkinä-, minttu-, marjasuklaa jne. tällä kursilla syödään suklaata niin paljon, että sitä ei tee mieli enää ikinä elämässä.
5. Käytännönmatematiikkaa koiranomistajille -kurssi
Kurssilla opetellaan hallitsemaan matematiikan perusmenetelmät. Tehtävien aiheet poimitaan käytännön elämästä, kuten:
Mari lopettaa työt markkinointisihteerinä ja hankkii vastedes tulot kenneltoiminnasta. Kun kustakin koirasta saa keskimäärin 320 euroa, ja ruokaan menee yhteensä 180 euroa kuussa, niin montako piskiä Marin täytyy myydä vuodessa, jotta hän saavuttaa verottomat kuukausitulot 1500 euroa? Muita kuluja syntyy 130 euroa kuussa. Mari hoitaa itse eläinlääkärin tehtävät. Koirat myydään pimeästi.
Jos perinnölliset sairaudet lisääntyvät 9 prosenttia kussakin sukupolvessa, kun koirat valitaan jalostuskäyttöön näyttelymenestyksen perusteella, niin montako sukupolvea tarvitaan perinnöllisten sairauksien kaksinkertaistumiseen?
Laren rottweiler Mustard tarvitsee päivittäisen liha-annoksen. Koululaiset pääsevät koulusta klo 14 ja kävelevät viiden kilometrin tuntinopeudella. Mustardin nopeus on 20 km tunnissa. Kerrostalon kulmalle olevaan kohtaamispaikkaan on koulusta 200 metriä ja Laren kotoa 150 metriä. Mihin aikaan Mustard tulee lähettää matkaan, että se yllättää sopivasti nurkan takaa tulevat lapset? ;D
6. Ajanhallintakurssi
Vuorokaudessa on 24 tuntia. Tunnissa on 60 minuuttia. Minuutissa on 60 sekuntia. Ihmisen pitää nukkua 8 tuntia vuorokaudessa. Suomessa eletään keskimäärin 75 vuotiaksi. Se tarkoittaa, että sinä et ehdi tehdä kaikkea eikä sinun edes tarvitse.
Siinäpä noita, osallistumisia otetaan vastaan!
Kurssiojelma keväälle 2008:
1. Ylösnousemuskurssi
-Kuinka päästä aamulla ylös sängystä, kun jokainen lihaksesi ja hermosolusi sitä pientä, isällisellä äänellä nalkuttavaa lukuunottamatta, on täysin toimintakyvytön?
Kurssilla harjoitellaan erilaisia itsepiiskausmenetelmiä, rakennetaan sägystä pystyynnostavia, herätyskellon kanssa rytmitettyjä laitteita, kokeillaan vaihtoehtoisia herätyshoitoja kylmästä vedestä kukkatippojen kautta kofeiiniruiskeisiin sekä harjoitellaan vakuuttavia selityksiä toistuvaan tunneilta myöhästelyyn.
2. Suunnitelmallista koirankoulutusta -kurssi
Otitko naksuttimen käteesi vailla tarkkaa käsitystä siitä, mitä välikriteereitä "treenaamasi" nouto itseaisassa pitää sisällään? Muutitko mieltäsi liikkeen lopullisesta ulkoasusta kesken harjoittelun? Unohditko pohtia, montako toistoa sisällytät jaksoon ja montako jaksoa tuokioon? Entäpä perusasiat, mitä, missä, miten ja miksi? Tuliko taas vain sähellettyä innostuksen puuskassa vailla järjen hiventä?
Kurssilla paneudutaan koulutuksen maltilliseen suunnitteluun, ylöskirjaamiseen ja loppuunasti ajatteluun. Pohditaan miten säännöllisestä epäsäännöllisyydestä päästään järjestelmälliseen ja harkittuun koirankoulutukseen. Ja mikä ihmeellisintä: saadaan tuloksia aikaan!
3. Koulutus on mekaaninen taito -kurssi
Putoilevatko namit kädestä? Etkö pysty samanaikaisesti hallitsemaan koiraa, nameja, kosketusalustaa, naksua ja itseäsi? Eikö ajoitus osu kohdalle sitten millään? Oletko aina koiraasi jäljessä? Paloiko pinna? Saatko alituisesti koulutusohjaajalta kommentteja epämäärisestä steppaamisesta, kääntyilystä, vingurtamisesta, viuhtomisesta tahi muusta pakkoliikkeenomaisesta kehonhallinnan puuttumisesta?
Kurssilla harjoitellaan koirankoulutusta monipuolisesti ryhmissä -ilman koiraa. Kehitetään ohjaajan motorisia taitoja erilaisen liikunnan keinoin sekä videoidaan jokaisen osallistujan käytännön treenausta Hirvittävän Totuuden läväyttämiseksi silmien eteen. Erilaisia kehon- ja mielentilan hallintaan liittyviä harjoituksia on myös luvassa runsain mitoin.
4. Irti suklaasta -kurssi
Hujahtiko Fatserin sininen ohimennen naamariin? Söitkö joulukalenterin jokaisen luukun tyhjäksi jo kuun toisena päivänä? Metsästitkö lempisuklaatasi taas kolmestakymmenestä eri kaupasta?
Tumma-, vaalea-, maito-, pähkinä-, minttu-, marjasuklaa jne. tällä kursilla syödään suklaata niin paljon, että sitä ei tee mieli enää ikinä elämässä.
5. Käytännönmatematiikkaa koiranomistajille -kurssi
Kurssilla opetellaan hallitsemaan matematiikan perusmenetelmät. Tehtävien aiheet poimitaan käytännön elämästä, kuten:
Mari lopettaa työt markkinointisihteerinä ja hankkii vastedes tulot kenneltoiminnasta. Kun kustakin koirasta saa keskimäärin 320 euroa, ja ruokaan menee yhteensä 180 euroa kuussa, niin montako piskiä Marin täytyy myydä vuodessa, jotta hän saavuttaa verottomat kuukausitulot 1500 euroa? Muita kuluja syntyy 130 euroa kuussa. Mari hoitaa itse eläinlääkärin tehtävät. Koirat myydään pimeästi.
Jos perinnölliset sairaudet lisääntyvät 9 prosenttia kussakin sukupolvessa, kun koirat valitaan jalostuskäyttöön näyttelymenestyksen perusteella, niin montako sukupolvea tarvitaan perinnöllisten sairauksien kaksinkertaistumiseen?
Laren rottweiler Mustard tarvitsee päivittäisen liha-annoksen. Koululaiset pääsevät koulusta klo 14 ja kävelevät viiden kilometrin tuntinopeudella. Mustardin nopeus on 20 km tunnissa. Kerrostalon kulmalle olevaan kohtaamispaikkaan on koulusta 200 metriä ja Laren kotoa 150 metriä. Mihin aikaan Mustard tulee lähettää matkaan, että se yllättää sopivasti nurkan takaa tulevat lapset? ;D
6. Ajanhallintakurssi
Vuorokaudessa on 24 tuntia. Tunnissa on 60 minuuttia. Minuutissa on 60 sekuntia. Ihmisen pitää nukkua 8 tuntia vuorokaudessa. Suomessa eletään keskimäärin 75 vuotiaksi. Se tarkoittaa, että sinä et ehdi tehdä kaikkea eikä sinun edes tarvitse.
Siinäpä noita, osallistumisia otetaan vastaan!
lauantai 16. helmikuuta 2008
Sisko auta!
Yritin tässä taannoin laskea, että kauanko Miska on ollut meillä. Muistin, että se tuli kolme vuotta sitten helmikuussa, mutta yhtäkkiä tajusin, ettei minulla ole hajuakaan päivämäärästä....ja sitten aloin jo epäillä, oliko se sittenkään helmikuu....
Muistan kyllä sen päivän erinomaisesti, sen hetken kun ensimmäisen kerran tapasimme; miten Miskan häntä heilui iloisesti ja henki haisi kuin tukkeutunut viemäri; miten se oli samaan aikaan niin ihana ja jännittävä ja uusi ja hämmentävä. Ja miten se oli paikassa, josta kaikkein viimeisimmäksi olisin odottanut löytäväni koiran, saati jonkun, joka opettaisi minulle, millaista on olla tyytyväisen sijaan onnellinen tai miltä tuntuu olla niin surullinen, ettei enää edes ymmärrä surevansa.
Olisi siis kiva voida rengastaa kalenterista päivä, jolloin meidän ja Miskan tiet kohtasivat. Osaisikohan siskokulta auttaa siinä? :)
Muistan kyllä sen päivän erinomaisesti, sen hetken kun ensimmäisen kerran tapasimme; miten Miskan häntä heilui iloisesti ja henki haisi kuin tukkeutunut viemäri; miten se oli samaan aikaan niin ihana ja jännittävä ja uusi ja hämmentävä. Ja miten se oli paikassa, josta kaikkein viimeisimmäksi olisin odottanut löytäväni koiran, saati jonkun, joka opettaisi minulle, millaista on olla tyytyväisen sijaan onnellinen tai miltä tuntuu olla niin surullinen, ettei enää edes ymmärrä surevansa.
Olisi siis kiva voida rengastaa kalenterista päivä, jolloin meidän ja Miskan tiet kohtasivat. Osaisikohan siskokulta auttaa siinä? :)
perjantai 15. helmikuuta 2008
Kakkaongelmia
Miskalla on taas mahavaivoja. :( Tällä kertaa ei onneksi (?) ole ripulia tms. vaan vatsa on ollut tänään todella kovalla, ilmeisesti keppien syönnin seurauksena. Aamulenkillä ressukka ensin päkisteli ja päkisteli ilman tulosta, ja sitten kun sai jotain aikaan, niin kävi hullusti. Kakka jumiutui peräaukkoon (osittain jäätyikin) eikä liikkunut minnekkään ilman avustusta. Eihän siinä muu auttanut kuin kiskoa se ulos, mikä tietenkin sattui ja koira huusi kuin tapettava. Ei se edes mitään kunnon kakkaa ollut, vaan lähinnä keppimössöä. Sitten menimme äkkiä kotiin ja huuhtelin lämpimällä vedellä loput pois ja paikat puhtaiksi. Miska oli niin surkeana, että pahaa teki sitä väkisin suihkutella. Tämän päivän se on sitten ollut kaurapuuro-raejuustodietillä.
Kaikkeen sitä koiranomistaja joutuukin: kuinkahan monen täytyy vedellä paljain käsin kakkaa ulos koiranpepusta kädet jäässä ja koiran kiljuessa? Ja voin taata, että ei todellakaan naurattanut eikä naurata vieläkään.
Kaikkeen sitä koiranomistaja joutuukin: kuinkahan monen täytyy vedellä paljain käsin kakkaa ulos koiranpepusta kädet jäässä ja koiran kiljuessa? Ja voin taata, että ei todellakaan naurattanut eikä naurata vieläkään.
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
Uutta ja Wanhaa
Vuotava 128 litrainen purkki on edelleen myymättä, ei ole kuulunut ostajia, vaikka laiton ilmoituksen AW: iinkin. No, ei se mitään, uusi on jo tulossa eikä vanhasta rahaa olisi juuri irronnut kuitenkaan. Sain siis isukin ylipuhuttua 74 litraisen akvan hankintaan. Tulee kuulemma synttärilahjaksi (13.3, 17 v.), vaikka aijonkin rahdata sen kotiin jo hiihtolomalla. Olen niin innoissani!
Suunnitelmissa on perustaa oma pönttö mustaneoneille, joista olen tunnetusti jo pitkään haaveillut. Kasvit ja mahdollinen pohjakala(t) ovat vielä ihan auki, mutta onneksi altaan kypsyessä on aikaa pohtia. Runsaskasvinen, hämärähkö, pehmeän ja happaman (tai ei nyt niinkään, pH 6-6.5) veden akvaario on kuitenkin tarkoitus rakentaa eli se jo karsii vaihtoehtoja hiukan. Mutta kunhan nyt saan ensin altaan pystyyn ja kypsymisen käyntiin, siinäkin on jo ihan paljon puuhaa.
Oi, siitä tulee niin hieno...
Huomenna on tiedossa Wanhojen tanssien kuvausta.Vaatteet ja kuvausvehkeet on kunnossa ja viritetty, mutta silti hiukan jänskättää. Olisi niin minun tapaistani sössiä koko homma...
Toisaalta on hauska nähdä kaikki tutut tanssimassa ja räpsiä kuvia isolla salamalla kuin joku ammattikuvaaja konsonaan. Asunikin on kuulemma siinä suhteessa vakuuttava. Joopa joo, kunhan näkevät lopputuloksen...
Suunnitelmissa on perustaa oma pönttö mustaneoneille, joista olen tunnetusti jo pitkään haaveillut. Kasvit ja mahdollinen pohjakala(t) ovat vielä ihan auki, mutta onneksi altaan kypsyessä on aikaa pohtia. Runsaskasvinen, hämärähkö, pehmeän ja happaman (tai ei nyt niinkään, pH 6-6.5) veden akvaario on kuitenkin tarkoitus rakentaa eli se jo karsii vaihtoehtoja hiukan. Mutta kunhan nyt saan ensin altaan pystyyn ja kypsymisen käyntiin, siinäkin on jo ihan paljon puuhaa.
Oi, siitä tulee niin hieno...
Huomenna on tiedossa Wanhojen tanssien kuvausta.Vaatteet ja kuvausvehkeet on kunnossa ja viritetty, mutta silti hiukan jänskättää. Olisi niin minun tapaistani sössiä koko homma...
Toisaalta on hauska nähdä kaikki tutut tanssimassa ja räpsiä kuvia isolla salamalla kuin joku ammattikuvaaja konsonaan. Asunikin on kuulemma siinä suhteessa vakuuttava. Joopa joo, kunhan näkevät lopputuloksen...
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Kirsu voi jo paremmin ( ja vähän muitakin ilonaiheita)
Miskan kirsu on alkanut parantua! Hurraa! Ahkeraa rasvausta jatketaan vielä, koska vaikka haavauma (t) ovat kutakuinkin parantuneet, kirsu on vielä selvästi kuiva ja rohtunut reunoilta. Eiköhän se kuitenkin tästä. En vain ymmärrä, mikä tuon yhtäkkisen rohtumisen sai aikaan, eihän täällä ole nyt ollut edes pakkasta tai muuten kuiva ilma...ellei huoneilma sitten. Mitään tietoa/arveluita kellään?
Tässä vertailun vuoksi pari kuvaa:
Tässä näkyy jotenkuten rohtumat sieraimen ympärillä ennen rasvauksen aloitusta...
...ja tässä sama nenukki viisi päivää myöhemmin.
ja tässä myös. Keltainen läikkä nenän kulmassa on jokin mystinen kuvaan ilmestynyt roska, nenässä sitä ei enää näkynyt.
Ja sitten voin todeta, että selvisin koeviikosta olosuhteisiin nähden kunnialla, vain matikka meni oikeasti huonommin kuin mihin olisi ollut mahdollisuudet : enkku vitosesta 7, ruotsi vitosesta 9, matsku ysistä 7, bilsa kutosesta 8, blisa ysistä 9, ET kakkosesta 10, kuvis ykkösestä 9. Että taidan kuitenkin rankan jakson jälkeen onnitella itseäni, vaikka matsku edelleen vähän harmittaa (kuitenkin, mitä voi olettaa, jos tekee kokeen kuudesta tehtävästä kolme ja puoli...)
Vielä yksi ilonaihe: edistymme noudossa, kapula pysyy suussa jo 4 sekuntia, jee! ;) Joo, myönnetään, olen naksutellut sitä aika laiskasti kun on toi seuraaminen ollut enemmän työn alla (ja käännökset ovat muuten tiivistyneet huimasti). Miskasta on hauskaa kaikki tyynni, ei sillä niin väliä, mitä harjoitellaan.
Tässä vertailun vuoksi pari kuvaa:
Tässä näkyy jotenkuten rohtumat sieraimen ympärillä ennen rasvauksen aloitusta...
...ja tässä sama nenukki viisi päivää myöhemmin.
ja tässä myös. Keltainen läikkä nenän kulmassa on jokin mystinen kuvaan ilmestynyt roska, nenässä sitä ei enää näkynyt.
Ja sitten voin todeta, että selvisin koeviikosta olosuhteisiin nähden kunnialla, vain matikka meni oikeasti huonommin kuin mihin olisi ollut mahdollisuudet : enkku vitosesta 7, ruotsi vitosesta 9, matsku ysistä 7, bilsa kutosesta 8, blisa ysistä 9, ET kakkosesta 10, kuvis ykkösestä 9. Että taidan kuitenkin rankan jakson jälkeen onnitella itseäni, vaikka matsku edelleen vähän harmittaa (kuitenkin, mitä voi olettaa, jos tekee kokeen kuudesta tehtävästä kolme ja puoli...)
Vielä yksi ilonaihe: edistymme noudossa, kapula pysyy suussa jo 4 sekuntia, jee! ;) Joo, myönnetään, olen naksutellut sitä aika laiskasti kun on toi seuraaminen ollut enemmän työn alla (ja käännökset ovat muuten tiivistyneet huimasti). Miskasta on hauskaa kaikki tyynni, ei sillä niin väliä, mitä harjoitellaan.
maanantai 4. helmikuuta 2008
K, K, K ja K
Koeviikko...
... on ohi. Kokeet menivät vaihtelevasti, suurin osa huonommin kuin yleensä (vaikka enhän minä tietenkään voi tietää arvostelusta vielä mitään). Se oli täysin odotettavissa, motivaatio on hautautunut jonnekin Helsingin loskakasoihin ja viime jakso on muutenkin vienyt viimeisetkin mehut.
Kilpikonna...
...hyppäsi hetken älynväläyksessä lekottelukannolta huoneeni lattialle ja säikäytti minut lähes kuoliaaksi. Konnalle ei käynyt kuinkaan, mutta minä sätin itseäni siitä, että tällaista pääsee tapahtumaan. Akvaarion turvallisuuden varmistaminen - mitähän se on? Idiootti.
Kuiva kirsu:
Miskan kirsu on kuiva, rohtunut ja siinä on pieniä haavaumia. Ostin Bebantenia ja yritän, josko se menisi sillä ohi. En vain ymmärrä, mistä tuommoinenkin yhtäkkiä tuli. Toivottavasti tämä ei nyt ole oire jostakin vakavemmasta. Saakelin koira, kun se sairastaa vähän väliä. Mistä meitä oikein rangaistaan?
Kuolema...
...ahdistaa taas vaihteeksi. Miskan, vanhempien, kavereiden, sisarusten...eikä tarvitse mennä edes kuolemaan asti, riittää että jollekkin ylipäätään sattuu jotain. Oikeastaan enemmän ahdistaa/pelottaa kärsimys, joka kuolemaa usein edeltää kuin itse menetys. Ei mitään ehkä tapahdu juuri nyt, mutta ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Sitten pitäisi muka olla valmis, viisas ja vahva sekä kaikkea muuta yhtä mahdotonta. Ainoastaan oma kuolema ei pelota eikä ahdista, vaan tuntuu turvalliselta. Ehkä käy niin onnellisesti, että minä kuolen ennen kuin kukaan muu ehtii. Vaikka tuskinpa vain, mikäs pahan tappaisi niin sanotusti.
Järjettömiähän tällaiset ajatukset ovat, mutta ei tässä järjestä olekaan kyse eikä tahdosta. Päähän vain huomaamatta hiipii kaikkia ajatuksia ja tunteita, joista ei sitten pääsekään eroon. Ja niin ne alkavat kiertää kehää ympäri, ympäri, ympäri...sitä tuntee joutuneensa umpikujaan, oman päänsä vangiksi. Ahdistus alkaa kerääntyä ja kasvaa kunnes lopulta tapahtuu kuin painekattilalle ja ihminen hajoaa sirpaleiksi jonnekin pöpelikköön. Sitten on hetken tyhjää, kunnes tietoisuus kokoaa sirpaleensa kasaksi, spruuttaa pikaliimaa saumoihin ja länttää palaset yhteen - ja kas: melkein kuin uusi. Sitten se alkaa alusta taas. Järjetöntä.
... on ohi. Kokeet menivät vaihtelevasti, suurin osa huonommin kuin yleensä (vaikka enhän minä tietenkään voi tietää arvostelusta vielä mitään). Se oli täysin odotettavissa, motivaatio on hautautunut jonnekin Helsingin loskakasoihin ja viime jakso on muutenkin vienyt viimeisetkin mehut.
Kilpikonna...
...hyppäsi hetken älynväläyksessä lekottelukannolta huoneeni lattialle ja säikäytti minut lähes kuoliaaksi. Konnalle ei käynyt kuinkaan, mutta minä sätin itseäni siitä, että tällaista pääsee tapahtumaan. Akvaarion turvallisuuden varmistaminen - mitähän se on? Idiootti.
Kuiva kirsu:
Miskan kirsu on kuiva, rohtunut ja siinä on pieniä haavaumia. Ostin Bebantenia ja yritän, josko se menisi sillä ohi. En vain ymmärrä, mistä tuommoinenkin yhtäkkiä tuli. Toivottavasti tämä ei nyt ole oire jostakin vakavemmasta. Saakelin koira, kun se sairastaa vähän väliä. Mistä meitä oikein rangaistaan?
Kuolema...
...ahdistaa taas vaihteeksi. Miskan, vanhempien, kavereiden, sisarusten...eikä tarvitse mennä edes kuolemaan asti, riittää että jollekkin ylipäätään sattuu jotain. Oikeastaan enemmän ahdistaa/pelottaa kärsimys, joka kuolemaa usein edeltää kuin itse menetys. Ei mitään ehkä tapahdu juuri nyt, mutta ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Sitten pitäisi muka olla valmis, viisas ja vahva sekä kaikkea muuta yhtä mahdotonta. Ainoastaan oma kuolema ei pelota eikä ahdista, vaan tuntuu turvalliselta. Ehkä käy niin onnellisesti, että minä kuolen ennen kuin kukaan muu ehtii. Vaikka tuskinpa vain, mikäs pahan tappaisi niin sanotusti.
Järjettömiähän tällaiset ajatukset ovat, mutta ei tässä järjestä olekaan kyse eikä tahdosta. Päähän vain huomaamatta hiipii kaikkia ajatuksia ja tunteita, joista ei sitten pääsekään eroon. Ja niin ne alkavat kiertää kehää ympäri, ympäri, ympäri...sitä tuntee joutuneensa umpikujaan, oman päänsä vangiksi. Ahdistus alkaa kerääntyä ja kasvaa kunnes lopulta tapahtuu kuin painekattilalle ja ihminen hajoaa sirpaleiksi jonnekin pöpelikköön. Sitten on hetken tyhjää, kunnes tietoisuus kokoaa sirpaleensa kasaksi, spruuttaa pikaliimaa saumoihin ja länttää palaset yhteen - ja kas: melkein kuin uusi. Sitten se alkaa alusta taas. Järjetöntä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
