Täällä taas!

Aah, kotona jälleen. Rooman matka oli ihan piristävä kokemus, vaikka ehdin välillä olla jo sitä mieltä, että en lähde ollenkaan. Roomassa oli kuumaa, meluisaa ja pakokaasuista, mutta kulttuurihistoriallisesti se on mielenkiintoinen paikka. Hiukan oli huoli, että miten sairastellut Miska pärjää Röykässä, mutta siellä meni kuulemma erinomaisesti. Miskan maha on taas kunnossa ja herra on jo paljon pirteämpi. Maalaiselämä on selvästi piristänyt sitä. :D

Kaiken tohinan seurauksena koulu pääsi loppumaan varkain: hädin tuskin ehdin sisäistää kevään tulleen, kun jo huomaan olevani kesälomalla todistus kädessäni. Havaitsen, että herätyskello ei enää herätä aamuisin eivätkä läksyt vaadi tekemistä. Minun pitäisi kai olla riemuissani, mutta olo on lähinnä pöllämystynyt: elämässä ei yht´äkkiä ole muuta rytmittäjää kuin koira ja iltauutiset. Kalenterin pitäisi kai olla täynnä kesäsuunnitelmia ja rientoja, ja niin se onkin -ne vain sattuvat olemaan muiden. Tiedän hyvinkin tarkkaan, milloin kaverini lähtee Ecuadoriin ja tulee sieltä takaisin tai milloin isosiskoni tarvitsee muusavahtia.

Ongelma ei niinkään ole tekemisen puute, vaan se, että joku muu huomaa sen. Jos ei osaa vastata mitään järkevää kysymykseen "mitä teet silloin ja tällöin" huomaa pian olevansa hiomassa veneen pohjaa, kantamassa ruukkuja ulos puutarhakaupasta, laittamassa ruokaa ulkomaalaisille vieraille tai pesemässä ikkunoita. Täytyisi siis ainakin puhelimessa osata kuulostaa kiireiseltä. Minulle ei vain ole vielä selvinnyt, miten se tehdään, jos on juuri herännyt, lukee kirjaa nurmikolla, löhöää riippumatossa tai mietiskelee metsässä...

Moni ei tunnu ymmärtävän, että on hyvin tärkeää olla välillä tekemättä mitään. Vasta, kun ei tee mitään, voi huomata mitä kaikkea ihmisten oikeastaan pitäisi jättää tekemättä. Muumipappaa lainatakseni: "He puuhailivat aina. Hiljaa, keskeyttämättä ja kiinnostuneina he näpertelivät kaikenlaista pientä, joka täytti maailman. Heidän maailmansa oli tarkoin ruudutettu yksityisalue, siihen ei voinut lisätä mitään. Aivan kuin kartta, jossa ei ole enää valkoisia läiskiä, koska kaikki on löydetty ja asutettu."

Mutta minun kalenterini on valkoinen ja sen kannessa on pikkumyy, joka lentää punaisella sateenvarjolla.