Tsemppiä Miska!

Miskan maha oli tässä välillä jo ihan ok, nyt se on taas ripulilla. Ja liikkumisessa on jotain häikkää, jalat lipsuu alta ja välillä ei lenkkeily oikein innosta...laahustaa perässä. Huomenna isukki vie sen eläinlääkäriin (siellä ollaankin jo ihan vakiasiakkaita), itse olen muusavahdissa.
Toivon että ne eläinlääkärit osais auttaa...ne on melkein kuin pelastusenkeleitä, mutta aina niilläkään ei keinot vaan riitä.

Koita jaksaa Miska, sä oot sellanen sissi! Me autetaan sua, olet ihana.

Ja sitten on pakko purkautua yhdestä pissapäästä, joka ahdisteli meitä metrossa.
Astuttiin koiravaunuun ja huomasin vapaan penkkialueen, jossa istu vain sellanen viiskymppinen asiallisen näköinen pukumies, ei ollut humalassa tai mitään. Mentiin siihen sitten Miskan kanssa (Miska ei missään vaiheessa edes vilkaissut miestä), keskustelu meni suunnilleen näin:
- Pidätkö sen koiran poissa musta sitten?
-Pidän, mutta tämä on koiravaunu, että jos hirveästi häiritsee, niin voi mennä sellaseen vaunuun, johon koiria ei saa viedä.
- On koira vaunu, mutta pidä se silti. (tuima katse)
-Pidän, pidän.

Sitten se oli pitkään hiljaa, kunnes Miska kävi sinne jalkatilaan makaamaan (ei edelleenkään koskenut mieheen).

- Jumalauta, pidä nyt se paskanen koiras!
- Anteeksi? Tämä on edelleen koiravaunu, täällä saa koira olla.
- Et sä silti voi antaa sen olla ihan miten vaan.
- Muita sääntöjä ei ole, kuin että sen pitää matkustaa jalkatilassa. Missäs se susta näyttää olevan? Sitä paitsi, jotta mä viitsisin tehdä yhtään mitään, pitäis käyttäytyä asiallisesti ja puhutella kunnioittavasti. "Paskanen koira" ei ole asiallista käyttäytymistä.
- Vitun huora mä heitän sen sun koiras seinään seuraavaksi!
- Uhkailet sä? ( tässä vaiheessa mulla alko adrenaliini virrata)
- Uhkailetsä (kimeästi sanottuna, naurua)
- Toi oli laiton uhkaus, soitanko poliisit?
- No kuule soita!

(kaivan puhelimen esiin, mutta ei ole kenttää, kun ollaan Puotilan kohdalla)

-Jaaha, ei ole kenttää. No sitten teen rikosilmoituksen. Mikä sun nimi on ?

Tyyppi valahtaa valkoiseksi ja alkaa katella ikkunasta, ei vastaa.

-Kysyin, että mikä sun nimi on.

Tyyppi on edelleen hiljaa.

-Jaaha, haluatko sä todella tehdä tästä näin monimutkaista? No sitten odotellaan Vuosaareen (päättäri) ja kutsun vartijat pyytämään ne henkilötiedot sulta. (hymyilen kauniisti)

Tyyppi kattoo mua hetken ja alkaa näyttää pakokauhuiselta.

- "Rastila, Rastböle"
Tyyppi ottaa reppunsa ja pakenee Rastilan merikselle sanaakaan sanomatta. Totean perään:
- Ei voi muuta sanoa, kuin että raukkamaista.

Huomaan, että koko metrovaunu tuijottaa minua ja Miskaa.


Ei olisi siitäkään miehestä uskonut ulkoapäin, että laukois tollasia. Teki niin mieli vetää sitä lättyyn. Hillitsin kuitenkin itseni ja käyttäydyin mielestäni mallikelpoisesti. Olen ylpeä. :)