Tuolloin minulle sanottiin, että stressaan turhaan, ei sillä ole mitään hätää ja että kyllä se siitä. Kai se oli tarkoitettu lohdutukseksi, vaikka mikään, mikä ei tullut eläinlääkärin suusta, ei juuri voinut lohduttaa. Mutta näistä kuvista voi sitten kukin itse päätellä, oliko hätä vai ei:
Miska viime kesänä.
Miska toissapäivänä lenkillä.
Jos minulta kysytään, niin toivon ettei Miska näytä enää koskaan siltä kuin ensimmäisessä kuvassa. Karmeaa katseltavaa.
4 kommenttia:
Voi kamala, mitä silloin viime kesänä oikein tapahtui? Liittyykö tämä jotenkin siihen nivelrikon toteamiseen ym.? Noista kuvista on joskus vähän vaikea hahmottaa minkä kokoinen Miska on, siis säkä ja paino, osaatko sanoa? Tällä hetkellä Miskalla on kyllä todella hieno turkki :)
Miskalla oli jo tullessaan ongelmia mahan ja suoliston kanssa ja huono ruokahalu, siis vatsa meni helposti sekaisin millon mistäkin, stressistä lähinnä. Aina kun oli stressiä, esim. lähitienoon nartulla juoksut, niin herra lakkasi syömästä kunnolla ja maha meni ripulille. Ruokavalion muutostakin kokeiltiin, raakaruokintaa jopa, mutta mistään ei tuntunut olevan pysyvää apua.
No, viime keväänä se sitten päätettiin kastroida, kun taajamassa asutaan (paljon koiria ympärillä) ja se meni ihan sekaisin jo pelkistä juoksunarttujen hajuista. Samalla ennaltaehkäistiin eturauhasvaivoja ja kivessyöpä. Leikkaus meni hyvin ja toipuminenkin tapahtui nopeasti -kunnes antibioottikuuri lopetetiin.
Antibiottien tapettua suoliston normaalit bakteerit ja immuunijärjestelmän olessa muutenkin kovilla leikkauksen jälkeen, olosuhteet olivat otolliset kaikille pöpöille.
Siitä alkoikin sitten koko kesän jatkunut ripuli- ja suolistotulehduskierre, lääkkeitä haettiin moneen otteeseen ja nesteytykseenkin piti välistä viedä. Päälle vielä kuuma kesä ja nivelrikko, niin ei ihme, että toisesta oli veto pois.
Syksyn tultua ja säiden viilennettyä papparainen alkoi kuitenkin toipua ja iskä löysi osittain sattumalta kalliin, mutta sopivalta tuntuvan nappulan (kesän Miska söi ell:n määräyksestä käytännössä vain riisiä ja linnunjauhelihaa + lisäravinteita).
Miskan maha on ollut siitä pitäen kunnossa (ja kastroinnin vaikutuksesta ruokahalu on parantunut huimasti ja pahimmat narttuhöyryilyt ovat unohtuneet, millä lienee myös vaikutusta). Nivelrikkokaan ei ole nyt suuremmin vaivannut, vaikka liikunnassa on toki noudatettava huolellisuutta.
Miskan säkä on n. 55cm ja painoa sellaset 18-19 kiloa, aika keskikokoinen koiruus siis. :)
No ohhoh, on kuin kaksi eri koiraa. Miska on kyllä todella sympaattisen näköinen koiruus.
Perkule, kirjoitin tänne pitkän tekstin, ja sitten se vaan yks kaks hävisi jonnekin. Sapettaa! Mutta sama uudestaan tiivistettynä: Aikamoisista vaivoista on Miska joutunut kärsimään, mutta onneksi selvisitte! Minähän oon yhden koiran haudannut kroonisen mahasuolistotulehduksen takia, joten tiedän kuinka viheliäsiiä ne voivat olla :/ Tästä koemuksesta johtunee kai se, että oon kohtuu neuroottinen esim. juuri ruokinnan ja ylipäätään kaikenlaisten suolistojuttujen suhteen, joku pitkään jatkunut ripuli kun todella voi viedä koiran aivan kamalaan kuntoon, niin kuin tuosta Miskan kuvastakin näkee. Eroa kuvilla on kyllä kuin yöllä ja päivällä, ikinä ei tokasta kuvasta uskoisi että on niinkin iäkäs koira kyseessä! :)
Lähetä kommentti