Takaisin kotona

Niin, jospa sitä vaihteeksi sepustaisi jotain tännekin.

Intian matka oli uuvuttava, mukava, rentouttava, mielenkiintoinen, jännittävä ja ennen kaikkea -nelosta lainaten- jotain ihan muuta. Intialainen elämänmeno on sellaista rentoa miljoonien ihmisten kaaosta, että sitä on mähdotonta järjestykseen tottuneen suomalaispoloisen ymmärtää. Vaikeaa on myös katsoa silmiin sitä kurjuutta ja köyhyyttä, joka kurkistaa kulmien takaa tuon tuostakin: katulapsia ilman vaatteita; rähjäisiä, loukkaantuneita ja kituvia eläimiä; kadulla eläviä likaisia kodittomia vanhuksia ja nuoriakin: olentoja, joille jokainen päivä on uusi olemassaolon taistelu. Vaikeaa sen käsittäminen on etenkin, kun kurjuus peilautuu Intian talouskasvun luomaan rikkauteen ja yltäkylläisyyteen, ihmisiin, joilla menee hyvääkin paremmin. Liekö kastijärjestelmän aikaansaannosta vai ei, Intian on vastakohtien maa. Siellä toisilla on kaikki ja toisilla ei yhtään mitään.

Suomeen tuleminen tuntui tavattoman hyvältä. Sitä tuntee kuuluvansa tänne, tähän kieleen ja kulttuuriin. On ihana olla taas kaikkien pikkuystävien keskellä nyhertämässä pieniä asioita pienessä maassaan. Ah, tätä Suomen hiekkalaatikon minimaalisuutta. Kotona viimein. :)