Keskustelin tässä taannoin isäni kanssa kannibalismista erään uutisen kirvoittamana. Laissa ihmisen syöminen on kuulemma vankilareissuun johtava teko, mitä en tiennyt, tosin en ollut lainsäädäntöä tältä osin erityisemmin tutkinutkaan. Ensi alkuun normi tuntuu itsestäänselvältä, kuka nyt ruokailisi ruumishuoneella. Mutta kun asiaa ajttelee tarkemmin, itsestäänselvyys katoaa sen sileän tien.
Tappaminen, kärsimyksen tuottaminen ja sen sellainen on tietenkin moraalisesti väärin. Mutta mitä väärää on itseasiassa siinä, että hyödyntää jotain jo valmiiksi kuollutta? Mitä eroa on eettisesti halolla ja ruumiilla? Kumpikaan ei tiedosta, tunne eikä muutoinkaan elä eikä ole enää se, mikä joskus oli (puu tai ko. persoona), vai kuinka? Entä miksi ruumiin saa polttaa, leikellä, asettaa vitriiniin tai haudata, mutta ei käyttää ravinnoksi, joka olisi sivumennen sanoen ekologista ja lihaa syöville eettisempää (ei tarvitsisi tappaa ja tuottaa kärsimystä eläville)? Missä on se moraalinen ongelma, jota minä en näe ja joka pitäisi nähdä, jottei olisi isäni mukaan "hullu"?
En kiellä, etteikö ajatus ihmisen syömisestä olisi minusta vähintäänkin kuvottava, mutta voiko moraali perustua vain siihen miltä mikin teko kussakin tilanteessa sattuu tuntumaan? Eikö tunteen lisäksi pitäisi tavoittaa jonkinlaista johdonmukaisuutta? Kun kerran voin tappaa, perata ja syödä kalan ilman, että tunnen ylitsepääsemätöntä kuvotusta, tuntuu nurinkuriselta, että sitten toiminta, jossa kukaan ei kärsi, herättää sellaisen tunteen.
Kuvotukselle on varmasti löydettävissä evolutiivinen, biologinen selitys, mutta se ei vielä vastaa mitään eettiseen ongelmaan, vai vastaako?
Tällä hetkellä voisin sanoa, että omasta puolestani minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku syö jäännökseni sitten kun joskus kuolen. Että hyvää ruokahalua vaan. Mutta minähän olenkin hullu. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti