...niin Miskan maha meni sekaisin, tällä kertaa ihan kunnolla. Tänään on paska lentänyt, oksentanutkin tuo poloinen on. Oltiin mökillä pari viimepäivää, en tiedä mistä tämä nyt taas tuli. Viime viikkoina on pientä vatsan löysyyttä/ripulia ollut muutaman kerran, mutta vetelää on tullut silloin tasan yhden kasan verran ja se siitä, ei mitään tähän verrattavaa. Iltaa kohden meno on Attapektilla ja paastolla rauhoittunut, ehkä se taas tästä. Miska itse on niin reipas, vaikka olo onkin silmin nähden kurja!
Eikä tässä ikävä kyllä kaikki. Meillä on myös korvaongelmia. Miska on jo pidempään (muutaman viikon) rapsutellut oikeaa korvaa (ja vain sitä)ja saanut ohimon yläpuolelle pienen haavankin aikaan. Haava on tosin betadinella parantunut -ja auennut raapimisesta uudestaan. Mystistä tässä on se, että korvassa itsessään ei näytä olevan mitään vikaa (ja siksi en ole vienyt koiraa eläinlääkäriin), ei töhnää, ei hajua - mutta Miska ei ilmeisesti kuule kunnolla. Se selvisi nyt sitten mökillä suhteellisen varmasti.
Aikaisemminkin olemme vain luulleet, että sillä on kevättä rinnassa, huono motivaatio tms. ja siksi käskyt kaikuvat kuuroille korville. Mutta nyt erinäisten pillitestien ja käytännön vaaratilanteiden jälkeen on todettava, että kyse ei ole uppiniskaisuudesta vaan korkeintaan reilussa kuukaudessa radikaalisti huonontuneesta kuulosta. Miska ei kuule, kun auto ajaa pihaan tai joku tulee kotiin, ei luoketulokäskyä kauempaa eikä reagoi puheäänellä sanottuihin käskyihin, jos niihin ei liity mitään eleitä. Ja ennen kuin kukaan ehtii kauhistella, miksi eläinlääkäriin ei ole menty jo aikapäiviä sitten, todettakoon, että kuulemisen testaaminen ei ole kauhean helppoa, saati huonokuuloisuuden spontaani huomaaminen. Koira kun lukee eleitä aika etevästi.
Mutta nyt sitten mennään lekurille näyttämään korvia ja selvittämään tätä hämmentävää tapausta. Voi kai olla, että kuulo heikkenee vanhemmiten, mutta ei kai se noin nopeasti voi tapahtua? Ja entä se rapsuttelu?
Mitä minuun tulee, niin yllätys yllätys: ahdistaa ja pelottaa vaihteeksi. Miksi en vienyt Miskaa lääkäriin heti, kun se rupesi rapsuttelemaan? Mitä jos se kuuroutuu?
Joskus tuntuu, että minusta ei ehkä sittenkään ole koiranomistajaksi; että olen liian herkkä tai lapsi tai jotain; että Miskassa on vain liian paljon. Silloin toivon, että olisin vähän vanhempi, vähän viisaampi, vähän vahvempi... ja pystyisin pitämään Miskasta vähän paremmin huolta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ensinäkin, vaikka kuinka kurjalta tuntuu, niin muista että elävän eläimen kanssa elämä ei ikinä mene niin kuin toivoo tai suunnittelee.
Toiseksi, nyt kun olet huomannut muutoksen kuulossa, on hyvä aika viedä Miska eläinlääkäriin. Aina voi jossitella, että jos olisi ollut nopeampi tai koira olisi voinut puhua. Elämässä täytyy hyväksyä se, että on vain inhimillinen olento, ei kone, tai selvännäkijä. Täytyy myös muistaa se, että kaikki muutkin koiranomistajat ovat tismalleen tässä samassa tilanteessa. Itsensä syyttely johtaa vain eläimen entistä kurjempaan oloon, sillä kyllä se tajuaa millä tuulella sitä ollaan.
Juuri siksi sinä olet niin hyvä eläinten kanssa, koska sinä välität, jaksat panostaa ja annat kaikkesi. Ja juuri siksi tuntuu raskaalta, kun tekee kaikkensa, eikä sittenkään saa maailmaa muutettua. Kukaan ei pysty parempaan. Ehkä sinusta tuntuu, että mikään ei riitä ja että olet huono, koska haluaisit olla täydellinen, vielä parempi, siirtää vuoria, tehdä mahdottomasta mahdollisen.
Pahoittelen, tervetuloa todellisuuteen :)
Ja kyllä sinä vielä ehdit tulla vanhaksi, viisaaksi ja vahvaksi. Ja sitten tulet kaipaamaan kaikkea ylireagointia, vuoristoradan lailla höykyttävää epävarmuutta, ideologisuutta, periaatteellisuutta ja niin edelleen.
Niin. En minä halua olla täydellinen enkä kone enkä selvänäkijä. Minä haluaisin vain, että Miskalla on kaikki hyvin. Mutta sillä ei ole. Ja jos on mahdotonta, että olisi, niin kyllä, minä haluan tehdä mahdottomasta mahdollisen.
Sitten, kun olen vanha ja viisas ja vahva, Miskaa ei enää ole. Ja Miskaa minä silloin kaipaan, jos jotakin.
Lähetä kommentti