torstai 14. elokuuta 2008
Koulu alkoi. Minä olen kotona ja sairastan. Makaan silmät kiinni ja pohdin: ajattelen, etsin ja kierrän kehää. Joskus minä vielä löydän. Näen. Jonain päivänä, jonain päivänä ihan varmasti. Tahdon uskoa niin.
Sitä odotellessa voisin juoda kupin teetä ja nukkua hiukan. Puikula on aika kiva. Minäkin voisin olla päivän pieni, ruskea ja nappisilmäinen ja rakastaa koko maailmaa omanani. Se olisi varmasti mukavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Musta pelkästään Puikulan katseleminen tuo sen tunteen. tiedätkö, sen, kuinka maailma on ihana ja minun, kaikki on mahdollista, jännittävää, suurta seikkailua, mielenkiintoista ja hullun hauskaa :)
Lähetä kommentti