Olen viettänyt viikonloppua agilityn MM-kisoissa ja kivaa on ollut! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, urheilujuhlan tuntua ja tietenkin paljon upeita koiria ja ohjaajia: agility on todella yleisölaji. Vaikka en lajia kovin perusteellisesti tunnekaan (en ole koskaan harrastanut), en voi kuin syvästi kunnioittaa sitä työtuntien määrää, jonka koirakot ovat puurtaneet päästäkseen edustamaan maataan MM-kisoihin. Ja se silmiähivelevän saumaton yhteistyö ja intohimo, joka koirista ja niiden ohjaajista paistaa! Ah, mitä katseltavaa!
Olen itsekin aivan vahingossa ruvennut innostumaan lajista siinä määrin, että voisinpa kuvitella harrastavani sitä oman koiran kera joskus tulevaisuudessa. Muusan treenejä olenkin jo pitkään ollut seuraamassa. Kivaa on ollut myös päästä kokeilemaan ideoitani käytännössä Lotan ja Muusan kanssa. Minulla kun on paha tapa ajatella ja analysoida kaikkea niin perusteellisesti, että on kovin vaikea tyytyä valmiiksi annettuihin toimintamalleihin....olen usein kysymässä, että miksi noin, miksei näin. Rasittavaa varmaankin, sääliksi käy tulevia koulutusohjaajiani. :P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tajusin just, että ne kaikki 12 keppiähän lähtee siitä alustasta irti. Me voidaan ihan hyvin mennä kentälle joku kerta naksuttimen kanssa ja aloittaa kepit kokonaan uudella tavalla. Ensin kahdella, sitten kolmella... Eli unohdetaan niiden ostaminen ja ruvetaan ravaamaan vaikka kahdesti päivässä sielä Ojangossa. (Vaalien jälkeen?)
Lähetä kommentti