Kuru eli Iresa Wimpa saapui taloon sattumusten kautta. Olin suunnitellut pentua vasta ensi keväälle, kunnes huomasin lupaavan yhdistelmän. Kyseiset pennut olisivat luovutusikäisiä joulukuussa. Soitin sitten Pihlajamäen kasvattajalle kysyäkseni yhdistelmästä ja kertoakseni millaista pentua olen etsimässä. Sattumalta hänellä oli juuri silläkin hetkellä kuvaukseen sopiva sijoituskotia etsivä tyttönen jaloissaan....ja pakkohan sitä oli lähteä katsomaan.
Yritykset pitää pää kylmänä kaatuivat viimeistään siihen, kun tapasin pennun: se oli juuri kaikkea sitä, mitä olin etsinyt. Tarmokkaasti se pisti aikuisia koiria ojennukseen, ei nöyristellyt eikä arkaillut, häntä pystyssä ja omilla jaloillaan tukevasti seisten. Ihmiset otettiin avosylin ja iloiten vastaan. Saalisviettiä ja taistelutahtoa löytyy vaikka muille jakaa, avoimuutta, rohkeutta ja reippautta samaten. Neiti tuntuu olevan harvinaisen päättäväinen, kontaktihakuinen eikä ota paineita oikein mistään. Ääntään se käyttää kyllä myös arkailematta, mihin täytyy kiinnittää huomioita tulevaisuudessa. En kuitenkaan usko haukkumisen muodostuvan miksikään ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.
Täällä ollessaan se on jo kavunnut koirien yleensä pelottaviksi kokemat kierreportaat omatoimisesti ylös, ottanut mittaa peilukuvastaan, pissannut repun päälle ja karannut naapurin pihalle. :D Muusankin se jo tapasi ja taisi olla Kuru, joka vei sen painin 6-0. Muusaa tosin vahdittiin ja estettiin rajut otteet, mistä pentu sai toki tasoitusta. ;)
Ai minäkö?
Ensimmäinen yö nukuttiin samassa sängyssä, Kuru tyynyllä tietenkin. Eihän tuo penikka missään kopassa pysynyt. No, kyllä minun vieressä saa koirat nukkua kunhan oppivat menemään alas käskystä ja pyytämään luvan kun haluavat tulla. Ei pääse sitten mitään katastrofeja sattumaan kuralenkin jälkeen... :P
Kutittaa!
Mutta se on nyt sitten elämä taas täynnä pentumaisia asioita: pissapapereita, leikkejä, sosiaalistamista, yhteispelin opettelemistä sekä paljon kommelluksia ja hellyyttäviä hetkiä. :)
4 kommenttia:
Vai sinne se söpö pieni musti päätyi! Kovasti onnea pennusta, kukapa tuollaista olisi voinutkaan vastustaa. Tomera taatusti mielellään leikittäisi Kurua - sovitaan vaan aika ja paikka (mielellään semmoinen missä ei ole kovin paljon pupuja ;-))
Williksestä tuli siis Kuru:) Veikkaukseni nappulan haltijasta osui kuitenkin oikeaan; onnea pienestä mustasta!
Kivoja erkkarikuvia, tosin Metku on kyllä jo vähän vanhempi herrasmies, se on Louhin ja Jörön serkku;)
Aah, täytyy korjata! Metku ketku oli kyllä hyvin nuorekkaan oloinen! :P
Kiva että Kurulla on oma blogi. Lisään tämän suosikkeihini ja käyn lukemassa säännöllisesti :-)
Lähetä kommentti