Poliittinen eläin

Tänää Kuru oli päivähoidossa VINOn toimistolla Lotan kanssa. Ihan kivasti meni, vaikka taisi olla aika uuvuttavaa. Iltapäivällä käytiin vielä kaverin luona kyläilemässä, jossa Kuru tutustui 4-vuotiaaseen pikkupoikaan. Kovasti olisi Kurun tehnyt mieli ruveta leikkimään sen kanssa, mutta pentuparkaa estettiin.

Kasvatuspuolella fiilikset ovat aika hämmentyneet. Päästin Kurun iltalenkillä vapaaksi fleksistä ja se painalsi iloissaan 150 metrin päässä maailmaa tutkimassa, säikytteli ohikulkijoita ja piti hauskaa. Menin välillä piiloonkin, mutta ei tuota tuntunut hetkauttavan. Kutsuessa kirmasi luokse tovin mietittyään. Miten kummassa yksinolo voi samalle koiralle olla niin kovin vaikeaa? On se kyllä oudon huoleton kymmenviikkoiseksi...olin ajatellut että vapaanapitoa voisi harjoitella pentuaikana helposti, kun koira pysyy luonnostaan lähellä -ja vielä mitä. Vaikeampaahan tuon kanssa harjoittelu on, kun ei se ole käskyilläkään vielä hallinnassa. Huoh.

Ei Kuru kyllä muutenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä: aikuisia koiria ei kunnioiteta yleensä tippaakaan, haukkumalla ilmoitetaan kuuluvasti tyytymättömyydestä ja periksi ei anneta vaikka kuonosta vuotaisi jo verta. Kuru esimerkiksi hyppii päättäväisesti sohvaa päin lentäen kipeästi selälleen 9 kertaa peräkkäin, jos se joka kymmenennellä kerralla onnistuu pääsemään sinne. No, toisaalta periksiantamattomuus on plussaa sitten isona harrastuksissa. :) Virtaa pupelolla riittää uskomattoman paljon, onneksi se muistaa joskus nukkuakkin. Keskittymiskykykin on aika hyvä.

Moni on sanonut, että aivan kamala riiviö minulla ja että harvoin törmää noin jästipäiseen pentuun. Kuru on siis juuri sitä, mitä pitikin! :P En minä mitään lapasta halunnutkaan. :)