Matematiikka perkele!

Rakas Kombinatoriikka.
Olen yrittänyt lähestyä sinua jo muutaman päivän ajan, mutta tunnut välttelevän minua -miksi? Haluaisin kovasti tutustua sinuun paremmin. Vaikutat alkuun monimutkaiselta ja luotaantyöntävältä tyypiltä, mutta olen varma, että sinussakin on se miellyttävä ja looginen puoli, kunhan sinua oppii ymmärtämään. Luulen, että minusta, sinusta, Tilastotieteestä ja Todennäköisyyslaskennasta tulisi kova tiimi, jos vain olisit yhteistyöhaluinen. Sinulla olisi meille niin paljon annettavaa!

Tiedän, että saatan vaikuttaa hieman kärsimättömältä ja huolimattomalta henkilöltä, mutta olen oikeasti ihan mukava ja älykäskin. Ongelma on sitkeydessä -tiedäthän, harva jaksaa yrittää samaa tyyppiä loputtomiin, jos tämä ei osoita mitään lämpenemisen merkkejä. Ja sinä et tosiaan ole osoittanut. Kuitenkin sinussa on jotain merkittävää: en tunnu pääsevän sinusta yli enkä ympäri, en voi jatkaa eteenpäin ilman sinua. Siinä on jotain kohtalonomaista.

Ymmärrän, että olet hiukan ujo kaveri, mutta olisin silti odottanut, että viimeistään toisilla treffeillämme olisit kertonut jotain todellista itsestäsi. Meillä oli kuitenkin 75 minuuttia aikaa tutustua...mutta ei, minä sain hoitaa puhumisen ja sinä vain seisoit niin kuin x matematiikan kirjassa. Häpeäisit edes.

Joten huomenna, kun tapaamme, olisitko niin kiltti ja ryhdistäytyisit; minäkin aion todella yrittää parhaani ja keskittyä vain ja ainoastaan sinuun.

Terveisin: se epätoivoinen