Olemme yrittäneet tänään ulos kolmesti. Kaikki menee ihan normaalisti n. 500 metriä. Sitten alkaa ontuminen. Vasen takajalka tärisee eikä toimi. Miska käy maahan kierimään, makaa siinä hetken, nousee ylös ja lähdemme kotiin. Kotimatkalla koira kulkee välillä normaalisti, välillä jalkaansa aristaen. Kipulääke vaikuttaa edelleen, en tiedä mitä tapahtuu, kun vaikutus lakkaa.

Pitäisi mennä eläinlääkäriin, mutta emme pääse edes metroasemalle asti. Emmekä me edes halua sinne, en minä eikä koira. Jos kaipaan huonoja uutisia, saan ne halvemmallakin. Jos haluan kuulla uudestaan sen, minkä jo tiedän, voin lukea eilisen lehden.Mitään apua sieltä tuskin saa; tilanne ei ole akuutti ja kipulääkettäkin on kaapissa.

Tätäkö se on, se kuuluisa elämä? Että saa itsensä uskomaan vähän, toivomaan pikkuisen, kurkistamaan horisonttiin -ja sitten näekään mitään. Ähäkutti.