Kipulääkkeen anto on lopetettu ja paraneminen on siten edennyt vaiheeseen kaksi. Miska voi tilaansa nähden oikein hyvin, sen mielestä liikuntakiellot eivät ole mistään kotoisin. Köpöttelylenkkejä jatketaan kuitenkin vielä viikko ja sen jälkeen voidaan varovasti alkaa palata normaaliin liikuntaan. Toistaiseksi kaikki on siis mennyt suunnitelmien mukaan.
Todellinen tilanne selvinnee kuitenkin vasta, kun rasitus nostetaan normaalille tasolle: jos polvi on parantunut, se kestää sen; jos ei, vaiva uusiutuu. Mikäli kyseessä on revähdys, polven pitäisi parantua kahdessa viikossa. Jos vaiva siis uusiutuu, kyseessä ei ehkä ollutkaan pelkkä revähdys.
Oli varsinainen vamma mikä hyvänsä, kovin paljon sille ei voida tehdä: paraneminen on kiinni koiran elimistön palautumis- ja korjautumiskyvyistä. (Sen takia tarkempia, rauhoitusta vaativia tutkimuksia ei tehty.) Mutta sellaisiahan me elolliset olemme, haavoittuvaisia. Meitä ei voi purkaa osiin ja koota uudelleen.
Vikoja ja vammoja meissä on kaikissa, asennevamma ehkä yleisimpänä. Minäkin täytän määritelmän: ”opiskelija, jonka edellytykset ovat heikentyneet vamman, sairauden tai toimintavajavaisuuden vuoksi.” Sain nimittäin virallisen lukilausunnon. Minulla todettiin lievä lukihäiriö äidinkielessä ja keskivaikea vieraissa kielissä. Että olen nyt sitten virallisesti häiriintynyt ja minulle on tehty erityisen tuen suunnitelma. Heh.
4 kommenttia:
Niin ja minulla on iso mustelma perseessä, koska peruutin avonaisen koiraportin kulmaa päin ;)
Saattaa vaikuttaa mitättömältä teidän rinnalla, mutta sitä se ei käytännössä kuitenkaan ole.
*taptap* Vaikka Muusa meneekin pylly edellä porteista ja ovista, se ei tarkoita, että se toimisi kaksijalkaisillakin...
Varo vaan Lotta ettei se mustelma valu persuksista silmäkulmiin. Öiseen aikaan hematoomia on vaikea valvoa. ;)
Lähetä kommentti