Esimerkki: Olemme kävelyllä Kurun ja Muusan kanssa. Kuru näkee puussa oravan ja yrittää rynnätä haukkumaan sitä. Sitä kielletään ja käsketään istumaan -> istuu mutta alkaa turhautuneena haukkua. Haukkumiseen puututaan myös ja odotetaan, että koira hiljenee ennen kuin se vapautetaan. Vapautus -> Kuru ampaisee suoraan Muusan kimppuun ja purkaa kaiken edellisessä tilanteessa syntyneen turhautumisen ja kiukun viattomaan pinseriin -> otetaan pois Muusan niskasta ja ojennetaan jälleen -> alkaa purra lapasista, kintereistä tms. Ja tätä jatkuu niin kauan, että koira on riekkunut kiukkunsa pois, minkä jälkeen se pystyy tekemään jotain nätisti ja saa palkan. Melko uuvuttavaa, kun Kurun arjessa on kuitenkin jatkuvasti vastaavia tilanteita, joissa sen pitäisi pystyä hillitsemään itsensä ja luopua tavoittelemastaan asiasta... Tulee välillä melkoinen ikävä sitä suloista palleroa, joka ei ottanut nokkiinsa juuri mistään. No, ehkä tämmöinen äkillinen turhaumankestokyvyttömyys lähtee yhtä nopeasti kun on tullutkin.
Toisaalta on kiva huomata, että ruipelon ja kaljun pennun päässä on alkanut myös tapahtua jotain: Kurusta on tullut todella, todella uuttera harrastus- ja etenkin hakukoira, joka ei anna periksi piiruakaan. Sen määrätietoisuus ja halu tehdä työtä on jotain aivan hämmästyttävää: tuntuu ettei se jättäisi tehtäväänsä kesken, vaikka taivaalta sataisi tikareita. On tuo ominaisuus ollut toki havaittavissa aiemminkin, mutta silloin se on kanavoitunut kaikkeen vähemmän toivottavaan...
Hyviä uutisia on myös terveysrintamalta: Kuru kävi tutkimuksissa ja epäviralliset tulokset olivat mukavaa kuultavaa. Lonkat A/B, kyynärät 0/0 ja silmät ok. Katsotaan nyt muuttuuko vielä kennelliitossa johonkin suuntaan. :) Joka tapauksessa paljon kiitoksia Annalle ja Lotalle, jotka veivät Kurun paikan päälle ja auttoivat minua onnetonta paperiasioissa!
Tässä vähän kuvia tokkuraisesta porokoirasta:
