Hyvää yötä

Yniset, liikehdit,

näet unta.

Millainen on

unesi

valtakunta?

Onko siellä pallo?

Entä kissa?

Onko ruokaa, lämpöä, läheisyyttä?

Oma sänky?

Ei kipua, kiirettä, kyynisyyttä?

Vahdin untasi,

sinäkin vahdit minun:

uneni läpi

kuulen tuhinaa - sinut,

sinäkin kuuntelet,

vaikka nukut.

On pimeää.

On viileää.

Voi hengittää,

vihdoin.

Rauhassa

me ollaan vaan

ihan kahdestaan

ja nukutaan.

Tokoilua

Olemme harjoitelleet toko-liikkeitä viime aikoina vähän vähemmän, mutta nyt pitäisi taas ryhdistäytyä. Työstämislistalla ovat etenkin seuraaminen ja jättöliikkeet (seuraamisesta seisomaan jääminen ja maahan jääminen). Noudon alkeita olemme myös pikkuhiljaa alkaneet opetella. Seuraavaksi pieni tilannekatsaus, missä mennään:

Seuraaminen:
Miska pitää hyvin oikean paikan suoraan mentäessä ja kontakti on erinomainen. Harjoiruksen alla ovat olleet käännökset, joissa Miska helposti jätättää ja istumiset, jotka tuppaavat menemään hiukan vinoon. Istumisiin on auttanut palkkaus pään vasemmalta puolelta. Käännöksiin saa helposti vauhtia saalispalkalla, mutta silloin tarkkuus kärsii. Olenkin ottanut käännöksiä niin, että saalispalkka on korkeintaan joka kolmannella harjoituskerralla, mutta kuitenkin mahdollisimman epäsäännöllisesti (yllättävyys).

Seisomaan jääminen:
Liike on vielä hyvin alkutekijöissään, lähinnä siksi, etten itse jaksa treenata sitä kovinkaan paljon. Naksulla olen saanut yhdistettyä käskyn ("se") seisomiseen ja päässyt harjoittelemaan liikkeestä pysähtymistä. Palkka on ollut aina Miskan takana, mikä auttaa todella hyvin ehkäisemään hiipimistä. Miska hiffaa suht hyvin, mistä on kyse, mutta välillä tarjoaa edelleen istumista ja paikalla ei vielä pysy kahta askelta pidempään.

Liikkeestä maahanmeno:
Tässä meillä on suuria vaikeuksia päästä puusta pitkään, johtuen omasta motivaatiostani ko. liikkeen harjoitteluun ja siten epäsäännöllisestä treenaamisesta.
Olemme vasta vaiheessa, jossa olen naksulla vahvistanut "etupääedellä-maahanmenoa" ja alkanut yhdistämään siihen käskyä "alas".

Luoksetulo:
Liike on kutakuinkin kasassa, lähinnä ylläpitotreeniä, ettei ala istua vinoon (Miska tulee eteen).

Paikallaan makuu:
Miska menee nopeasti maahan, jää hyvin ja pysyy kaukanakin. Nyt pitäisikin keskittyä ajan treenaamiseen lähellä koiraa. Tällä hetkellä ollaan n. 40 sekunnissa.

Hyppy:
Liikkeen treenaaminen jää näiltä näkymin nivelrikon takia. :(

Perusasento:
Jotakuinkin ok, lähinnä ylläpitotreeniä ja nopeuden lisäämistä saalispalkalla. Myös parempi (pidempikestoisempi) katsekontakti istuessa olisi toivottavaa.


Lisäksi sitten harjoitellaan vaihteluksi noutoa, ruutua, "hömppätemppuja" ym.
Kesällä olen ajatellut alkaa opettaa Miselle jäljen saloja lähinnä aktivointi mielessä. Laukaan mökillä olisi sellaiset ihanat nurmikentätkin mihin vois esim. verijälkeä vedellä... :)
Niin ja viimekesäisen kanttarellen etsinnnäi opetuksen voisi myös herättää henkiin...

Täällä taas!

Aah, kotona jälleen. Rooman matka oli ihan piristävä kokemus, vaikka ehdin välillä olla jo sitä mieltä, että en lähde ollenkaan. Roomassa oli kuumaa, meluisaa ja pakokaasuista, mutta kulttuurihistoriallisesti se on mielenkiintoinen paikka. Hiukan oli huoli, että miten sairastellut Miska pärjää Röykässä, mutta siellä meni kuulemma erinomaisesti. Miskan maha on taas kunnossa ja herra on jo paljon pirteämpi. Maalaiselämä on selvästi piristänyt sitä. :D

Kaiken tohinan seurauksena koulu pääsi loppumaan varkain: hädin tuskin ehdin sisäistää kevään tulleen, kun jo huomaan olevani kesälomalla todistus kädessäni. Havaitsen, että herätyskello ei enää herätä aamuisin eivätkä läksyt vaadi tekemistä. Minun pitäisi kai olla riemuissani, mutta olo on lähinnä pöllämystynyt: elämässä ei yht´äkkiä ole muuta rytmittäjää kuin koira ja iltauutiset. Kalenterin pitäisi kai olla täynnä kesäsuunnitelmia ja rientoja, ja niin se onkin -ne vain sattuvat olemaan muiden. Tiedän hyvinkin tarkkaan, milloin kaverini lähtee Ecuadoriin ja tulee sieltä takaisin tai milloin isosiskoni tarvitsee muusavahtia.

Ongelma ei niinkään ole tekemisen puute, vaan se, että joku muu huomaa sen. Jos ei osaa vastata mitään järkevää kysymykseen "mitä teet silloin ja tällöin" huomaa pian olevansa hiomassa veneen pohjaa, kantamassa ruukkuja ulos puutarhakaupasta, laittamassa ruokaa ulkomaalaisille vieraille tai pesemässä ikkunoita. Täytyisi siis ainakin puhelimessa osata kuulostaa kiireiseltä. Minulle ei vain ole vielä selvinnyt, miten se tehdään, jos on juuri herännyt, lukee kirjaa nurmikolla, löhöää riippumatossa tai mietiskelee metsässä...

Moni ei tunnu ymmärtävän, että on hyvin tärkeää olla välillä tekemättä mitään. Vasta, kun ei tee mitään, voi huomata mitä kaikkea ihmisten oikeastaan pitäisi jättää tekemättä. Muumipappaa lainatakseni: "He puuhailivat aina. Hiljaa, keskeyttämättä ja kiinnostuneina he näpertelivät kaikenlaista pientä, joka täytti maailman. Heidän maailmansa oli tarkoin ruudutettu yksityisalue, siihen ei voinut lisätä mitään. Aivan kuin kartta, jossa ei ole enää valkoisia läiskiä, koska kaikki on löydetty ja asutettu."

Mutta minun kalenterini on valkoinen ja sen kannessa on pikkumyy, joka lentää punaisella sateenvarjolla.