Leikkiä ikä kaikki

Joo, kuten huomaatte, kipeänä on tylsää. Olen kuluttanut aikaa leikkimällä bloggerilla, vaikka en osaa oikein käyttää sitä. Pahoittelen suuresti, jos myrkynviehreä kauhistukseni aiheuttaa lukijoille päänsärkyä -minulla sitä on jo valmiiksi, joten en huomaa eroa.

Mutta pistä perhanasta saa vaihdettua tuon kommenttipalkin värin?

Flunssa

Miska voi taas ihan hyvin, minulla sen sijaan on mitä kamalin olo. Eilen illalla alkoi jo kuume nousta, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän. Silmät vuotaa, räkä valuu, pyörryttää, särkee ja kolottaa. Ibubrofeenia olen napsinut, mutta vaikutukset ovat aika laihoja. Eihän mulla ollutkaan kuin sata ja yksi asiaa, joitka olisi pitänyt tai olisin halunnut tehdä loman aikana. Mutta se siitä, ei onnistu tässä kunnossa. Olin jo ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu kun väsyttää, mutta ei pysty nukkumaan (kaikki röörit tukossa); kun haluaisi nousta ylös, mutta ei pysy pystyssä tai kun särkee jokaista niveltä ja lihasta tekee mitä hyvänsä. Raivostuttavaa tämmöinen. :(

Harrastuksia?

Viimeaikoina on ollut jotenkin oudon turhautunut olo. Olen puuhaillut Miskan kanssa vähän sitä sun tätä: opettanut käsimerkit luoksetuloon, seuraamiseen, istumiseen, etsimiseen ja paikallaoloon sekä harjoitellut seuraamista ja opettanut täyskäännöksen vasemmalle selän takaa kiertäen. Kaikki edellä mainittu on mennyt toisi hyvin ja molemmilla on ollut hauskaa ja antoisaa.

Silti tuntuu monesti, että haluaisin enemmän. Haluaisin vielä vähän lisää hauskuutta, päänvaivaa, onnistumisen elämyksiä ja sitä hienoa tunnetta, kun tekee yhdessä koiran kanssa. Miskalle nykyinen on kuitenkin ihan riittävästi enkä todellakaan halua tehdä enempää kuin se jaksaa. Se olisi sitäpaitsi yksi varmimmista tavoista tappaa koiran motivaatio.

Kuitenkin haluaisin harjoitella paitsi enemmän, myös juttuja ("vauhtia ja vaarallisia tilanteita"), jotka ovat Miskan fysiikalle liikaa. Kaipaisin niin kovasti lisää kokemuksia ja haasteita, joista voisin oppia ja siten kehittyä ohjaajana. Toki sitä kehittyy koko ajan, mutta perustempuilla ja tokolla se on aika yksipuolista.

Olenkin löytänyt itseni mitä epätoivoisimmista tilanteista hamuamassa toisten koiria milloin mihinkin harjoitukseen, kentän laidalta istuksimasta ja haaveilemasta harrastuskoirasta. Jotenkin olo on jopa vähän syyllinen: eikö Miska muka kelpaa sellaisena kuin on.

Miska on maailman rakkain ja ihanin enkä ikinä vaihtaisi sitä mihinkään, se nyt on selvä. Mutta siitä huolimatta minä haluaisin kovasti puuhata myös asioita, joita Misen kanssa ei (enää) voi tehdä. Ja toisaalta haluaisin tehdä niitä juuri oman koiran kanssa, ristiriitaista.

Ehkä minä voin lainata välillä siskon koiraa, vaikka ei se tietenkään ole sama asia. Se on luonteeltaan sellainen, että sovimme huonosti yhteen: Muusa on nopea, hektinen häslä, kestää huonosti toistoa ja kiihtyy nollasta sataan puolessa sekunnissa. Toisaalta se oppii erittäin nopeasti, on tarkka ja suhteelisen helposti motivoitavissa. Minun ja Muusan suhteesta jää kuitenkin aina puuttumaan jotain, koska emme asu yhdessä eikä se ole minun koirani. Se "jotain" on harrastuksissa yllättävän olennaista. Se on sitä liisteriä, joka sitoo koiran sen omistajaan: yhteisiä kokemuksia, kömmähdyksiä, yhteen kasvamista ja yhdessä oppimista.

Joskus todella toivon, että minä ja Miska olisimmie törmänneet toisiimme aikaisemmin, silloin, kun se oli vielä nuori ja elämänsä kunnossa...

Tyhmästä päästä kärsii koiran ruumis

Täällä kakka lentää taas. Ihan voin itseäni kiittää tästä: annoin koiran syödä keppejä, riehua itsensä kipeäksi ja jotta ripuli olisi taattu, heitin päälle vielä vatsansekoittaja-Rimadylit. *tap, tap*, hienosti toimittu, viisas tyttö olet!

Mutta ei se kuulkaa enää tunnu niin pahalta. Ihminen leipääntyy. Siihenkin tottuu, että itsellä on paha olla, koska koira on kipeä. Rutiinilla, sillä nämä hoituu.

Jänishousun lista

Miksi on taas niin surullinen ja hermostunut olo, vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut? Miksi minua ei ollenkaan ilahduta kevät eikä tuleva kesä, vaan päin vastoin ahdistaa?

Ajattelin listata tähän kaikki ne asiat, joita tällä hetkellä pelkään. Ehkä ne sitten jättävät minut rauhaan.

-Kesä, että siitä tulee yhtä hirveä kuin viimeksi ja että tällä kertaa en selviydykään.
-Miska: pelkään Miskan jokaista osaa, pelkään harjata ja silittää sitä,tutkia ja katsella, koska jos jokin on pielessä, niinä hetkinä sen huomaa. Ihan yhtä paljon pelkään olla tutkimatta, koska vielä kamalampaa olisi, että sillä olisi jokin huonosti ja minä en huomaisi sitä. Loppujen lopuksi taidan siis ylipäätään pelätä, mistä, milloin ja miten se seuraavaksi rampautuu.
-Perhe ja ystävät. No, se tavallinen, että jollekin sattuu jotain.
-Oma typeryyteni on pelottavaa. Jonain päivänä olen vielä paksummassa liemessä kuin mitä pystyn nielemään.
-Koulu: epäonnistuminen, pelkään, että vuoden kuluttua huomaan vain tuhlanneeni aikaa ja viiden vuoden kuluttua, että en oppinut mitään, että kaikki on unohtunut.
-Kipu: että sattuu, päähän tai ruumiiseen.
-Ihmisyys pelottaa, se että me tuhoamme täältä kaiken kauniin.
-Tulevaisuus. En tiedä kumpi pelottaa enemmän: että sitä ei olisi, vai se että on.
-Vanheneminen; että joudun hautaamaan omat vanhempani tai mikä vielä pahempaa, että niistä tulee raihnaisia, muistamattomia ja avuttomia; että jonkun pitäisi kääriä niitä vaippoihin ja pestä ja nöyryyttää eli "hoitaa". Minusta ei ole sellaiseen: se on liian rumaa ja ihmisarvoa alentavaa.
-Pettyminen: se että toivoo tai haluaa turhaan.
-Valinnat. Pelkään, että valitsen väärin ja kadun jälkeenpäin; että en osaa tehdä oikeita ratkaisuja silloin kuin se olisi kaikkein tärkeintä.
-Kiintyminen ja luopuminen. Pelkään, että kiinnyn liikaa asioihin, joista joudun ennnenpitkään luopumaan.
-Epätoivo: pelkään hetkiä, joina tunnelin päässä ei näy valoa.
-Pelkään, että olen huonoa seuraa eikä kukaan jaksa minua.
-Pelkään, että pelkäämisestä ei tule koskaan loppua.

Miten montaa asiaa sitä osaakin pelätä samanaikaisesti...

Kas, hengissä yhä!

Vuoden vanhempi, vaan ei täysi-ikäinen vielä. Mutta eihän täällä kukaan nuorene. ;)
Ps. Päivämäärä on muuten sama kuin Aku Ankalla. :D

Osaa se papparainenkin!

Eilen illalla sattui jotain hupaisaa: Miskasta paljastui aivan uusia puolia. Kas kun tavalliselle iltalenkkipolullemme oli ilmestynyt kaatunut peinoiskoripalloteline. Se lymysi juuri polun alkupäässä, jossa katulampun valo häipyy ja vaihtuu metsän pimeydeksi.

Ja mitä tekee pupupöksy-Miska, joka normaalisti juoksee esim. pelkäämiänsä raketteja pakoon häntä koipien välissä ja pyrkii syliin (kyllä vain, se ainoa kerta, kun Miska osoittaa mitään sylikoirataipumuksia)? No, peruuttaa hiukan taaksepäin minun viereeni ja aloittaa siitä sitten kostean murinan ja kumean haukun nikavillat ja häntä pystyssä yrittäen pullistua niin pelottavaksi kuin suikin mahdollista; minä en voi muuta kuin revetä nauruun. Pupupöksy-Miska on yhtäkkiä niin suurta ja puolustusviettistä koiraa että johan siinä alkaa koripallotelineetkin tutista!

Mutta kaikki hauska loppukoon aikanaan: käskin Miskan istumaan ja menin itse verenhimoisen telineen luokse (tässä vaihessa Miskan haukku kuulosti jo vähän kimeänhätääntyneeltä, mutta se istui kuitenkin kuuliaisesti paikoillaan) ja vähän kopauttelin sitä ja sanoin Miskalle, että tulee katsomaan. No, papparainen lopetti sitten hämmentyneenä murinan ja haukun, tuli nuuskimaan telinettä ja heilutti sitten minulle rennosti häntää sen oloisena, että heh heh, kerrankos sitä erehtyy. Nostimme telineen pytyyn ja jatkoimme matkaa tätä jännittävää välikohtausta naureskellen. =D

Skrubun asumus

Seuraavassa siis nopeasti räiskittyjä kuvia Maastikselle.

Akvaarion tilavuus on 250l, nafti, mutta menee, kun konnalla on maa-alue erikseen eli kaikki 250l ovat uimatilaa. Akvaariossa ei tällä hetkellä ole pohjamateriaalia koska siellä ennen ollut sora keräsi itseensä tuhottomasti sontaa lappoamisesta huolimatta ja heikensi siksi veden laatua. Ihanteellinen olisi ehkä jokin pohjaan viritettävä ruohomatto tai sitten isorakeinen kivimurska. Paljas lasi näyttää silmään kamalalta, mutta ei tunnu konnaa juuri häiritsevän. Ennen kaikkea se on ratkaisuista vaivattomin ja hygieenisin. Akvaario on sijoitettu huoneen perälle nurkkaan, vastapäätä lounaisikkunoita. Akvaarioon paistaa siis aurinko osan päivää, joskaan ei kovin voimakkaasti.

Akvan sisustus hiukan vaihtelee (virikkeellistämistä), nyt pohjalla on vain pieni kanto ja sisäsuodatin. Välillä siellä on mm. keraaminen uunivuoantapainen syvä astia, isompi monihaarainen kanto, seepiansuomu lillumassa, porkkana roikkumassa narusta jne. vaihtelu virkistää. Sisustus kuitenkin niin, että esteetöntä uimatilaa jää mahd. paljon. Punakorvat ovat myös sen verran voimakkaita, että mitään sellaisia viritelmiä ei kannata laittaa, jotka saa puskemalla kumoon. Skrubu ainakin harrastaa ihan omatoimista sisustusta eli siirtelee kantoja ym.

Akvan yläpuolella on itse tekemäni (pleksiä+silikonia+ruohomattoa+taustat) irrotettava terraarionpuolikas, jossa on sisustuksena pari kiveä (pitävät ruohomaton paikallaan). UV-lamppu ja lämpöspotti ovat kiinni klipsuilla ja lampun asentoa voi säädellä. Molemmissa on ajastin. Lämmittelyalueelle konna pääsee kiipeämällä ensin levähdyskannolle (kiinni köydellä viereisessä lipastossa)ja siitä sitten rampille. Skrubu oppi homman aika nopeasti. Ulkosuodattimen letkut olen laittanut nalkkiin kannon ja lasin väliin, ettei Skrubu pääse kiskomaan niitä (muuten on vedet äkkiä lattialla). Levähdyskannolta pääsee hyppäämään lattialle (asia on työn alla), mutta onneksi siihen suoritukseen tarvitaan jo sika huono mäihäkin. Pudotus ei ole kovin korkea ja lasku on pehmeä (matto), että loukkaantumisriski on pieni, vaikka se riski on tietysti olemassa.

Mitähän vielä...no, tässä nyt lyhykäisyydessään, kysy jos tulee mieleen jotain. :)

Mökkikuvia viime viikonlopulta

Mökki


Saunarakennus

Missähän minä olen?

Poseeraus huomioliivi päällä.


Paistjärven maisemia.

Miska istuu ilta-auringossa odottamassa hitaita tallaajia.

Miska kaivoi jostain maailman eltaantuneimman tennispallon ja kantoi sitä ympäriinsä onnessaan.

Majavan jälkiä:




Tässä sitten muutaman tältäpäivältä Pikku-Muusan ja muiden iskän synttärivieraiden lähdettyä:

Miska kävi nukkumaan Muusan viltille kaikessa hiljaisuudessa...;)

Vihdoin rauha...

Haparoivia askeleita kohti jotakin uutta

Päätin, että en anna periksi. Minä sopeudun, koska se on ainoa vaihtoehto. Askel kerrallaan, minä olen päättänyt luoda Miskalle hyvän arjen. Siitä ei tule samanlaista kuin se, mitä joskus oli, mutta siitä voi silti tulla ihan hyvä.

Kaikki lähtee minusta: minun on luovuttava joistain asioista, keksittävä uusia, opeteltva elämään koiran kanssa toisin. Teen sen, jotta Miska ei joudu luopumaan yhtään enemmästä kuin mistä se on jo luopunut. Kuulon heikkeneminen tai näön kehnous ei ole sen vika eikä sen elämänlaatu saa käsrsiä siitä minun lamaantumiseni takia. Siksi olen ottanut ensimmäiseksi tavoitteeksi seuraavaa:

1. Käsimerkit. Opetan Miskalle käsi-vartalomerkit kaikkeen tarvittavaan. Niin suurieleiset, että se näkee ne kaukaakin niissä käskyissä, joissa se on tarpeen. Sellaisia ovat esimerkiksi luoksetulo ja pysähtyminen. Muut voivat olla vähäeleisempiä, koska koiran voi kutsua lähelle niitä suorittamaan. Ja sanomattakin on selvää, että minulle on aivan sama, miten hölmöltä mahdollisesti näytän niitä käyttäessäni. Miska määrittäköön, mikä käy ja mikä ei. Käsimerkit on syytä opettaa nyt, kun Miska kuulee vielä jotain, siltä varalta, että kuulo jatkaa heikkenemistään.

2. Katsekontakti. Miskasta opetetaan kyttääjä. Spontaanista katsekontaktista seuraa aina palkka. Katsominen on aina kannattavaa.

3. Turvallisuus. Opettelen tarkkailemaan ympäristöä valppaana, uusin silmin. Opettelen välttämään vaaratilanteet.

4. Lakkaan katkeroitumasta. Opettelen haluamaan sitä, mikä on saavutettavissa ja keskityn siihen. Lopetan voivottelun ja itsesäälin. Paskaa tapahtuu kaikille ja toisille vieläpä niin paljon enemmän kuin minulle...


Siinäpä sitä: eteenpäin, sanoi mummo lumessa!