Sitten viime päivitysten on Kurun elämässä tapahtunut vaikka mitä. Kuru on nimittäin...
Käynyt kesällä näyttelyssä, joissa se sai arvostelusta hyvän. Arvostelu kokonaisuudessaan kuului näin: "Musta valkoisin merkein. Oikeat mittasuhteet. Kevyttyyppinen, kevytpiirteinen pää. Tiivis runko. Ohut raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Karva saisi olla pidempää. Oikea hännän asento liikkeessä. Normaali luonne, mutta kehätottumus puuttuu." Tuomarina toimi Sakari Poti.
Näyttelyssä Kuru käyttäytyi muuten kuin unelma, mutta kehässä se pelkäsi tuomaria sekä arvostelutelttoja kaikista hyvin menneistä näyttelyharjoituksista huolimatta. Pehmeä koira kun on, muistui sen mieleen varmaankin poropaimennusten pieleen meenneet verikokeet. Se on nimittäin ainoa ikävä tapahtuma, jossa nimen omaan ihmisvilinä, muut koirat, aukeat alueet ja "teltat" (verikoe otettiin saunassa) yhdistyvät johonkin ikävään. Muutenhan Kuru ei kyllä aristele vieraita ihmisiä, käyttäytyivätpä ne miten tungettelevasti tai omitusesti tahansa. Päinvastoin se on porokoiraksi hämmentävän avoin, huomionkipeä ja sosiaalinen.
Opiskellut kanttarellikoiraksi. Kävimme syksyn ajan opiekelemassa hajutunnistusta ja eritysesti kanttarelleja Eläinkoulutuskeskuksen kurssilla. Kuru oli aivan mielettömän nopea oppimaan, ja kouluttajakin äimisteli, miten vähän toistoja se tarvitsi asioiden hoksaamiseen. Yksi asia oli sille kuitenkin erityisen haastavaa: näkövihjeestä luopuminen.
Kuru nimittäin edistyi salamannopeasti, kunnes piti luopua hajupurkeista lopullisesti, ja kanttarelli piilotettiin ilman purkkia helppoon paikkaan, mutta näkymättömiin. Silloin homma näytti tyssäävään kuin seinään. Aivain kuin se ei olisi yhtäkkiä tajunnut ollenkaan, mitä siltä haluttiin, toljotti vain minua turhautuneena ja tarjosi milloin mitäkin temppua. Mietimme aikamme siinä, että mikä kriiteerissä nyt oli niin ylivoimaista, kunnes koulttajalla välähti: Kuru on niin voimakkaasti näköaistilla työskentelevä koira, että se ilmeisesti etsi purkit sisällä piiloistaan aina näköaistin avulla ja vasta viimeiseksi haisteli, mikä identtisistä purkeita oli se oikea. Kun koiran sitten olisi pitänyt ottaa kiinni pelkästä hajusta ilman yhtäkään näköaistin tarjoamaan vihjettä, se oli aivan hukassa. Nimittäin sisällä. Kun siirryttiin kokeeksi ulos, Kurulla välähti heti. Luultavasti siksi, että kaikki nenää vaativat puuhat -kuten jäljestys, haku ym.- ovat aina tapahtuneet ulkona, ja siksi sen "vaihteen" löytäminen oli siellä paljon helpompaa. Sen jälkeen etenimmekin taas huimaa vauhtia maastoharjoituksissa kunnes toreilta loppuivat harjoituskanttarellit. Mutta palaamme asiaan taatusti ensi syksynä ja hyvän sienivuoden sattuessa voisimme päästä ihan tositoimiinkin!
Muuttanut. Muusa ja Kuru asuvat nykyään eri osoitteissa, joskin hyvin lähellä toisiaan. Kuru on sopeutunut uuteen kotiin yllättävän hyvin, yksinoloulinat ja -stressit rauhoittuivat nopeasti pienellä harjoittelulla. Varmasti sekin auttoi, että kaikki tutut tavarat ja hajut ovat myös täällä uudessa asunnossa eivätkä lenkkimaastotkaan juuri vaihtuneet.
Astutettu. Kurulla on päätetty tehdä pentuja, ja sen on astunut Musti eli Miehtebiekka Muohtti. Musti vaikutti minun silmiini luonnetestitulosten ja -videon perusteella oikein hyvältä urokselta Kurulle. Musti on selvästi Kurua kovempi, hiljaisempi ja rautahermoisempi. Kurulta taas löytyy (saalis)viettiä, kiihkeyttä, nopeutta ja ÄÄNTÄ vähän Mustinkin edestä. Tasapainottavat mukavasti toisiaan. Jos pentuja on tulossa, niitä odotellaan syntyväksi Pihlajamäen kenneliin maaliskuussa. Pidetään peukkuja!
Lopuksi vielä Annan (ja kaksi ensimmäistä Sinin) ottamia kuvia kesältä, niiden katselu lämmittää mukavasti näinä kylminä ja pimeinä päivinä.:)
perjantai 21. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)