Kuru siunatussa tilassa

Kai tekin jo tiesitte, että Kuru on tiineenä? Kyllä vain, hän odottaa ainakin viittäkymmentäkolmea pentua! :)
Silloin on syytä kaivaa lukuisia pesiä sängyn alle, kasvattaa megalomaaniset utareet ja olla koko ajan väsynyt ja vakava. Enää innolla odotamme pentujen syntymää, tuleeko niistä mahdollisesti raidallisia, pilkullisia, yksivärisiä, muovisia vai puuvillaisia...

Heh heh. Arvaisittepa vain, miten rasittavaa tämä todellisuudessa on! Ja mikä parasta, ei tässä vielä kaikki! Koirani ei myöskään osaa olla yksin uudessa asunnossa, vaan haukkuu taukoamatta. Ja naapurit tykkää. No, sitruunapanta on tilattu ja Muusasta eroamista harjoitellaan.

Niin, olemme siis muuttaneet siskon kanssa samaan kämppään ja kahden koiran yhteiseloa harjoitellaan. Kuvia löytyy tuolta. Suurin vaikeus on tällä hetkellä Kurun yksinolo (siis Muusasta yksin jääminen), toiseksi suurin Muusan kohonneet kierrokset ja niistä aiheutunut riekkuminen. Muutoin koirilla menee hyvin, ne pitävät kovasti toisistaan eikä eripuraa ole syntynyt. Asiaa auttanee se, että koirat ovat niin totaalisen erilaisia, kiinnostuneet eri asioista eivätkä siksi joudu kovin helpolla konfliktitilanteisiin.

Muuton lisäksi Kurun kanssa on puuhattu paimennusta Haminassa. Siellä oli huisin hauskaa, sekä koira että omistaja nauttivat täysillä! Kurun paimennusvaistoista saatiin vihiä ja se olikin oikein etevä nautojen patistelija. Lapsineroksikin sitä kehuttiin. ;D Lampaista tuli lähinnä lentolampaita, sitä hommaa nuori neiti ei oikein hoksannut. Mutta harjoitushan tekee mestarin, joten ei heitetä kirvestä kaivoon! Minulle ainakin jäi kurssista kova halu perehtyä aiheeseen lisää ja päästä harjoittamaan Kurun kanssa sille luontaista toimintaa. Kun vaan vielä löytäisi jonkun paikan, missä se olisi mahdollista...

No, sitä odotellessa voimmekin keskittyä tokon treenaamiseen, mikä on jäänyt aika vähälle viime aikoina. Tai siis sikäli mikäli The Mamma suvaitsee kiinnostua mistään muusta kuin kuvitteellisten pentujensa hoivaamisesta, hmph.