Ennen kaikkea vasemman takajalan polvi, se on revähtänyt. Tulehduskipulääkkeet, ylirauhallinen liikunta ja mahan suojaus -mömmöt - kas siinä lääkkeet. Kipulääkkeitä viisi vuorokautta, liikuntarajoituksia kaksi viikkoa ja sitten hierontaan: eläinlääkärin resepti tilanteen paranemiseen.
Asiassa on kuitenkin yksi mutta: kipulääkkeet sekoittavat helposti mahan ja ärsyttävät suolistoa. Jos suolisto-ongelmat ovat vielä kroonisia, koiralla on herkkä vatsa... no, ongelmia voi tulla. Jos ongelmia tulee, lääkitys pitää lopettaa. Ja siinä sitä sitten onkin pieni tenkkapoo.
Mutta toivotaan, että siihen ei jouduta. Vaikka en minä oikein enää tiedä, mitä tässä itseasiassa toivotaan. Aikaa? Eläinlääkäri sen itse sanoi: pahemmaksihan se (nivelrikko) menee. Tervettä koiraa Miskasta ei enää tule. Kuitenkin hän uskoi, että tämä vaiva ei Miskaa vie hautaan, että se on sitten joku toinen. Tai ainakin hän toivoi.
Minä en tiedä, mitä muut toivovat, mutta minä toivon, että tämä päättyy. Ja jos se ei voi päättyä kipujen vähenemiseen ja hallintaan eli osittaiseen paranemiseen, niin sitten se päättyy sillä toisella tavalla. Eikä se tapa ole paha tai kauhea, mutta se on lopullinen. Kovin, kovin lopullinen.
Mutta nyt hoidetaan ja odotetaan ja katsotaan ja skarpataan. Ja minä lupaan olla reipas ja positiivinen ja hyvä koiranomistaja. Yritän ainakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Yrityksen, hellyyden ja rakkauden puute ei ainakaan Miskaa hautaan vie. Terveisin tukiryhmäläinen.
Olen itsekin miettinyt ihan samaa, että missä vaiheessa sanotaan vain päättäväisesti, että ei enää mitään hoitoja.
Itse olen ajatellut että niin kauan kun Miska on pirteä ja elämänhaluinen, sitä kannattaa hoitaa. Toisaalta jos elämänhalu syntyy jatkuvasta kipulääkityksestä, onko sekään kauhean tarkoituksen mukaista.
Katsotaan nyt kuitenkin miten polvi lähtee paranemaan. Jos polvi ei näytä tulehduskipulääkkeillä parantuvan, mun mielestä Miskaa ei enää kannata leikata.
Mutta ei mennä vielä asioiden edelle ;)
Aurinkoa ja voimia :)
Lähetä kommentti