Tunnen suurta myötätuntoa Heliä ja hänen perhettään kohtaan. Voin vain kuvitella, miten vaikeaa on ollut jättää Miska tuntemattomien ihmisten käsiin, sanoa hyvästit, ja vielä niin nopeasti.
Mutta onneksi Miska kotiutui meille ajan kanssa ja on saanut elää ihan kelpo koiranelämää. Ehkä se hiukan lohduttaa heitä.
Miska heiluttaa kaukana oleville ihmisilleen häntää, lähettää nuolaisun ja jodlauksen, joka tarkoittaa että Suomessa on kaikki oikein hyvin, mutta kaksijalkaiset ovat olleet viimeaikoina ihan tylsiä ja nynnyjä eivätkä ole antaneet riehua yhtään. Miska toivoo, että Italiassa on hauskempaa ja että ihmisillä on siellä paljon mustekaloja ja tennispalloja, joilla leikkiä alati.
Tässä Miskan elämää kuvin viime vuosilta (ja kone pursuaa lisää):
Kivaa!
Mikähän paikka tämä on? Ekaa kertaa mökillä.
Ensimmäiseltä keväältä, palloleikit väsyttivät.
Kukkulan kunkku.Vuosaaren täyttömäellä olemme käyneet lenkkeilemässä usein.
Piehtarointi on Miskasta aina paikallaan.
Yh, taas näitä niiden kotkotuksia. Ai kurainen muka, ja pah!
Jee, oon laivakoirana!
Viuh....vauhtia piisaa täyttömäellä.
Ai mikä lehti? Pusipusi, tule leikkimään tylsimys!
Miska pohtii maailman menoa. Mökillä saa tulla sänkyyn.
Sillä on keppi!
Miskan 11v synttärikakku. Saako jo syödä?
Ai kuoppa? No en minä ainakaan.
Keppi, ihanaa! Keppitanssi.
Vuh! Täällä vartioi kulmakunnan kovin kundi, et älä kissa mulle ala...Mökkinaapurin kisusta on tullut Miskan arkkivihollinen.
Mitäs pallolle on käynyt?
Mitähän se tekee?
Huomenta!
Tokoilua.
No kyllä minä olin siellä takana, mutta kun...
Kasvimaan tuotokset ja sen uskollinen vahtija.
Miska ajoi linnut pois tuhotöistä.
Kesästä nautiskelua.
3 kommenttia:
Hei. Ihania kuvia! Olen erittäin liikuttunut!!! Vaikka nyt jo enimmäkseen nauru pääsee, kun katselee Misseä pallon kanssa tai uniasennoissaan. Se näyttää olevan ennallaan (vaikka ei enää ihan olekaan). Olemme onnellisia, kun Miskalle löytyi noin mahtava uusi koti. Kiitos kun olet pitänyt siitä noin hyvää huolta! Meillä oli liki 10 hauskaa vuotta Miskan kanssa, mutta täytyy sanoa, että etenkin viimeisenä vuonna se jäi kyllä ihmispentujen varjoon...Meillä ei enää ollut sille niin paljon aikaa kuin aiemmin - joten se varmaan taputti tassujaan onnesta kun sai uuden lauman, jonka kanssa pääsi taas leikkimään ja touhuamaan luonteensa mukaisesti. Se on kyllä maailman paras koira! Terv. Miskan ent. isäntäperhe
Hei!
Miska voi ihan hyvin, se parantelee polveaan vielä viikon, vaikka ei ole enää mitenkään oireillutkaan. Että eiköhän tästäkin selvitä säikähdyksellä. Eläinlääkäri suositteli Miskalle hierontaa, koska nivelrikko lonkissa aiheuttaa lihasjännitystä ja kireyttä alaselkään. Siitä olisi varmaan Miskalle iloa, aiomme ainakin kokeilla. Ja hierojat yleensä opettavat hierontaa asiakkailleen niin, että koiraa voi sitten hieroa kotona.
Maha on pysynyt kesän jälkeen kunnossa, eikä nivelrikkokaan näytä menoa haittaavan, joten ulkoisesti ja mieleltään Miska on ihan kuin ennenkin. Minulla vain on taipumusta huolehtia vähän liikaa, mikä näkyy tästä blogistakin, mutta ehkä se on ihan ymmärrettävää.
Minua kiinnostaisi kovasti tietää Miskan menneestä elämästä ja vaiheista teidän luonanne ja etenkin sen pentuajasta. Millainen se oli ihan pienenä? Kun minulle se on tavallaan koira, joka ei koskaan ole ollut nuori...tuntuu tavallaan hassulta ajatella, että sekin on ollut joskus rasavilli(?)pentu. Onko siitä mitään pentuakuvia, joita voisi skannata nähtäväksi? Tai jos voisit edes kuvailla, miltä se näytti. Olisin kovin iloinen. Lähetän sinulle meiliä, niin voit sitten vastata sähköpostiini. Siis jos jaksat. :)
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä: Miska on maailman paras koira. Olen ikuisesti kiitollinen, että sain tutustua siihen .
Niin sympaattisen näköinen. :) Wuff!
Lähetä kommentti