Olen viimeaikoina ryhdistäytynyt tuon akvaarion kanssa: vaihdoin loisteputken ja sytyttimen (toinenkin menee vaihtoon kohta), siistin rehottavaa viidakkoa ja mikä parasta luovuin omatekoisista kiljupulloista ja hankin hiilidioksidinlevittimen. Lisäksi tungin uuden vuoden kunniaksi uudet savilannoitepallot hiekkaan ja ostin pakastesurviaisia kalojen iloksi. Nyt vain toiveikkaana odottelen jättiläismiekkakasvien, melalehtien, jaavansaniaisten ynnä muiden röyhähtävän ennennäkemättömään kasvuun. Älköön he pettäkö minua.
Toinen, hiukan riskialtiskin puoli tehokkaassa hiilarin käytössä on hiilihappo. Osasta hiilidioksidista muodostuu vedessä hiilihappoa, joka laskee pH:ta. Sinänsä ilmiö on ihan toivottu, koska vesijohtovesi on hiukan liian emäksistä pitämilleni kaloille, pelkään vain, että happamoituminen karkaa käsistä. Toisaalta se on aika epätodennäköistä, kun kyseessä ei ole aktiivilevitin, vaan ihan kuplia pyöräyttelevä labyrinttiviritys. Mutta tarkkaillaan tilannetta.
Haaveissa olisi tulevaisuudeessa hankkia komea parvi (n. 20 yksilöä) mustaneontetroja akvaa kansoittamaan, kun tilaa alkaa olla kalavanhusten kuoltua. Tällä hetkellä pytyssä on siis 6 keltabarbia (joista kaksi kotitekoisia poikasia), palettikalakoiras, 2 partisnaarasta, Lotan peruja oleva vilkas piikkisilmävanhus (kuinkahan kamalan vanha se onkaan ) sekä 5 amanorapua. Tilaa noilla on uiskennella sellaiset 180l.
Mutta kattotaan nyt, kuinka tämä tästä kehittyy. Olen nimittäin myös haaveillut pienestä, pysyvästä karanteeni-rapu akvasta tuon muovisen karanteenikauhistuksen tilalle. Kokoa sillä voisi olla sellaset 90l. Harmi vain, että tuo isukki ei ole oikein vielä lämmennyt idealle...
Minullahan oli ja on edeleen toinen, satalitranen pikkuakva, jonka ostin käytettynä. Se vaan alkoi vuotamaan jostain, ilmeisesti saumoista katastrofaalisin seurauksin ja on ollut siitä pitäen tyhjillään Rastilassa. En ole jaksanut korjata sitä, vaihtaa silikoneja tms, kun vuotokohta ei ole selvillä (lasit on kyllä ihan ehjät). Voi näet olla, että vika on ihan siellä kehyssaumoissa ja niitä ei sitten niin vain korjatakaan.
Olenkin miettinyt, että voisin myydä mokoman terraarioksi jollekin tarvitsevalle, mutta ei ole tullut ketään vielä vastaan..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Se piikkisilmä on varmaan ostettu '93, että on sillä ikää suunnilleen koht 15-vuotta. Aika mahtava ikä kalalle :) Voiko se edes olla mahdollista?
Hui kamala!8D
Vaikea sitä on uskoa, mutta ei niitä ole koskaan hankittu mistään lisää ja niiden kuteminenkin seura-akvaariossa on lähes mahdotonta. Sitä paitsi tunnistan tämän kyseisen yksilön, se oli ennen läski kuin mikä (ja terrorisoi muita piikkisilmiä ajamalla ne ruokapaikoilta), sittemmin solakoitunut normaaliksi (kiitos partisten, joille sekään ei mahda mitään).
Ehkä röyhkeä asenne on sen pitkän elämän salaisuus.:P
Lähetä kommentti