Eläinsuojelurikoksien tuomioita on kovennettava

Viimeaikoina eläimiä on kohdeltu kaltoin oikein urakalla: koiratappelut, snautserikennelin pentutehtailu tapaus, Lempäälästä pelastettu koiralauma ja monta muuta. Ei voi kuin ihmetellä ihmisten julmuuden määrää, kun eläimet laitetaan kärsimään vailla mitään järjellistä syytä. Mutta lähes yhtä järkyttävää on yhteiskunnan ja kanssaihmisten kyvyttömyys puuttua tähän julmuuteen.

Laissa eläin on monesti lähes omaisuuden asemassa ja niiden eläinsuojelulakien nojalla, jotka ovat olemassa, voidaan antaa ragasitukseksi korkeitaan kaksi vuotta vankeutta. Useimmiten eläinten kaltoin kohtelusta selviää lievillä sakoilla, eläinrääkkäyksestäkin seurauksena on sakkojen lisäksi usein vain määräaikainen eläintenpitokielto, jota kukaan ei käytännössä valvo. Mikään eläimelle aiheutetun kivun, tuskan ja kärsimyksen määrä ei näytä olevan riittävän suuri, jotta siitä voitaisiin langettaa käytössä oleva kahden vuoden vankeusrangaistus. Edes elinikäistä eläintenpitokieltoa ei tohdita käyttää, vaikka olisi vankat näytöt siitä, että lakia rikkonut ihminen ei ole kykeneväinen eläimistä huolehtimaan.

Jos tätä vertaa niihin rangaistuksiin, jotka lankeaisivat, jos ihmisille ja etenkin lapsille, jotka ovat monessa suhteessa samalla tavalla muiden armoilla kuin eläimet, tehtäisiin vastaavia asioita, voi helposti päätellä, ettei eläimen kärsimystä pidetä kovinkaan todellisena eikä eläimellä katsota olevan minkäänlaista itseisarvoa. Kuitenkin: Mitä eroa on ihmisen ja muun eläimen kivulla? Ei niin mitään, sanoisin.

En usko, että rangaistuksilla voidaan välttämättä estää tekoa tapahtumasta tai että vankilasta marsissi välttämättä ulos sen parempana kuin on sinne mennyt. Jotain hyötyä tuomioista kuitenkin on. Kun ihminen laskee tiilenpäitä, hän ei voi vahingoittaa itseään eikä muita. Eläintepitokiellon saanut ei periaatteessa voi toistaa tekosiaan. Ennen kaikkea rangaistusten koventamisella viestitettäisiin, että eläinten kärsimys on todellista ja että ihminen ei ole ainoa eläin, jolla on oikeus elää kärsimättä. Ehkä siten myös ihmisten asenteet eläimiä kohtaan muuttuisivat enemmän empaattisiksi ja vähemmän hyötykeskeisiksi. Niin kauan, kuin eläintä kohdellaan kuin välinettä, se ei elä hyvää elämää, johon sillä epäilemättä on oikeus.

Toivonkin, että lainsäädäntöä muutetaan mitä pikimmiten. Törkeän eläinsuojelurikkomuksen lisääminen ja eläin/ympäristönsuojelurikoksen sisällyttäminen niihin rikoksiin, joista voidaan tuomita vaikka rikos olisi tehty ulkomailla, olisi hyvä alku. Edistystä ei kuitenkaan ole kuulunut. Onko vika poliittisen tahdon puuttumisessa vai missä? Ihmisten pohjattomassa typeryydessä?
Hoi siellä Arkadianmäellä! Herätkää!