maanantai 30. kesäkuuta 2008

Miska on nyt kuollut

Se sai onnellisen ja rauhallisen lopun. Miska oli upea koira. Kuolleenakin se oli kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt.

Tassunjälkiä sydämessä,
onnen arpia puolikkaassa sielussa.
Tähän suruun ei ole lääkettä: se ei ole sairaus, joka sattuu.
Tuska ja kaipaus pysäyttivät minut, mutta eivät aikaa: aurinko nousee kai huomennakin, vaikka sinä näit sen tänään viimeisen kerran.
Nuku rauhassa rakas, ikuista unta minun sydämessäni.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon tosi pahoillani. Tiedän miltä tuntuu menettää rakas henkilö. En löydä sanoja ilmaistaakseni surua sinun ja Miskan puolesta. Kirjoitan tätä kyyneleet silmillä. Koeta jaksaa. Soita milloin vain haluat, jos haluat.

Tässä harvat sanat, jotka keksin:

Hiljaisena humisee pääni
kun sinä et ole täällä.
Hiljainen on sydämeni
ja kyyneleeni vuolaat.
Rauhallisena lepäävät kasvosi kauniit
mieleni syvyyksissä.
Aina.

Rakkauteni ei tule kuolemaan koskaan.


<3 Anna Punainen

Weera kirjoitti...

Voimia.

Maastis kirjoitti...

Olen ollut kolme viikkoa ilman konetta. Tänään sain koneen takaisin ja tulin heti kurkkaamaan mitä teille kuuluu. Ja kuinka surullinen uutinen täällä olikaan odottamassa...
On niin paljon mitä haluaisin sanoa, mutta niin vähän, mitä oikeasti pystyn tähän näppäimistölle kirjoittamaan. En osaa sanoa kuin;
Olen suunnattoman pahoillani puolestasi, ja otan mitä syvimmin osaa suureen suruusi.