K, K, K ja K

Koeviikko...
... on ohi. Kokeet menivät vaihtelevasti, suurin osa huonommin kuin yleensä (vaikka enhän minä tietenkään voi tietää arvostelusta vielä mitään). Se oli täysin odotettavissa, motivaatio on hautautunut jonnekin Helsingin loskakasoihin ja viime jakso on muutenkin vienyt viimeisetkin mehut.

Kilpikonna...
...hyppäsi hetken älynväläyksessä lekottelukannolta huoneeni lattialle ja säikäytti minut lähes kuoliaaksi. Konnalle ei käynyt kuinkaan, mutta minä sätin itseäni siitä, että tällaista pääsee tapahtumaan. Akvaarion turvallisuuden varmistaminen - mitähän se on? Idiootti.

Kuiva kirsu:
Miskan kirsu on kuiva, rohtunut ja siinä on pieniä haavaumia. Ostin Bebantenia ja yritän, josko se menisi sillä ohi. En vain ymmärrä, mistä tuommoinenkin yhtäkkiä tuli. Toivottavasti tämä ei nyt ole oire jostakin vakavemmasta. Saakelin koira, kun se sairastaa vähän väliä. Mistä meitä oikein rangaistaan?

Kuolema...
...ahdistaa taas vaihteeksi. Miskan, vanhempien, kavereiden, sisarusten...eikä tarvitse mennä edes kuolemaan asti, riittää että jollekkin ylipäätään sattuu jotain. Oikeastaan enemmän ahdistaa/pelottaa kärsimys, joka kuolemaa usein edeltää kuin itse menetys. Ei mitään ehkä tapahdu juuri nyt, mutta ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Sitten pitäisi muka olla valmis, viisas ja vahva sekä kaikkea muuta yhtä mahdotonta. Ainoastaan oma kuolema ei pelota eikä ahdista, vaan tuntuu turvalliselta. Ehkä käy niin onnellisesti, että minä kuolen ennen kuin kukaan muu ehtii. Vaikka tuskinpa vain, mikäs pahan tappaisi niin sanotusti.

Järjettömiähän tällaiset ajatukset ovat, mutta ei tässä järjestä olekaan kyse eikä tahdosta. Päähän vain huomaamatta hiipii kaikkia ajatuksia ja tunteita, joista ei sitten pääsekään eroon. Ja niin ne alkavat kiertää kehää ympäri, ympäri, ympäri...sitä tuntee joutuneensa umpikujaan, oman päänsä vangiksi. Ahdistus alkaa kerääntyä ja kasvaa kunnes lopulta tapahtuu kuin painekattilalle ja ihminen hajoaa sirpaleiksi jonnekin pöpelikköön. Sitten on hetken tyhjää, kunnes tietoisuus kokoaa sirpaleensa kasaksi, spruuttaa pikaliimaa saumoihin ja länttää palaset yhteen - ja kas: melkein kuin uusi. Sitten se alkaa alusta taas. Järjetöntä.